MarkoLind MKH (Metsästyskoiraharrastajat Ry) "Kynä on miekkaa vahvempi"

VALHEITA, RAHASTUSTA: TÄTÄ ON SUSIENSUOJELU!

  • Susi on eläinsuojelujärjestöille vain kultamunia muniva hanhi; sillä tehdään kovaa bisnestä...
    Susi on eläinsuojelujärjestöille vain kultamunia muniva hanhi; sillä tehdään kovaa bisnestä...

(ote kirjasta: SUDEN KAHDET KASVOT - ILMESTYY SYYSKUUSSA)

VALHEIDEN AVULLA MILJOONABISNESTÄ
- SUDENSUOJELUN MOTIIVINA RAHA: 
KOKO SUDENSUOJELU ON PELKKÄÄ "KUPLAA"
JOSSA MUKANA VIRANOMAISIA

 

Suomalainen vastuuton sekä realiteetteja vähättelevä vallalla oleva susipolitiikka perustuu pitkälti Bernin vuoden 1979 sopimukseen jonka tavoitteena oli suurpetojen kansainvälinen suojelu. Suden asema muuttui 1973 johtuneen lainsäädännön johdosta ja on varsin mielenkiintoista, että suden status vahinkoeläimestä, josta maksettiin tapporahaa, muuttui uhanalaiseksi rauhoitetuksi eläimeksi n. kahdenkymmenen vuoden sisällä (1970 - 1990). RKTL:n mukaan susikanta runsastui vuosien 1978 ja 1984 välisenä aikana peräti 80 yksilöstä 300 yksilöön. Jos ajattelemme sudensuojelua maassamme historiallisella aikajanalla, niin kysymyksessä on varsin tuore trendi, joka on tietoisesti tallannut jalkoihinsa kaiken aikaisemman luotettavan historiallisen tiedon susien käyttäytymisestä ja jonka tarkoitus on ollut susien suojelu siitäkin huolimatta, vaikka historia todistaa suden olevan vakava uhka luonnon monimuotoisuudelle, ihmisten karjalle ja lemmikeille sekä ihmisille itselleen. Sopimukset susien suojelemiseksi on lyöty lukkoon korkeiden virkamiesten päätöksinä kuuntelematta kansaa sen enempää kuin ottamatta huomioon suden veristä historiaa. Erilaisilla kansainvälisillä sopimuksilla valtaa sekä taloudellista hyötyä tavoittelevat henkilöt ja organisaatiot ovat julkeasti päättäneet suojella susia hinnalla millä hyvänsä.

 

Suomen liityttyä EU:hun susi muuttui vahinkoeläimestä uhanalaiseksi lajiksi ja päätökset susikannan suuruudesta eivät enää olleet niiden asukkaiden hallinnassa jotka tavalla tai toisella kärsivät ylisuuresta susikannasta, vaan susien määrää sääteli virkamieskoneisto kaukaa maamme rajojen ulkopuolelta - tai ainakin näin annettiin Suomalaisille vielä aivan viimevuosiin asti valheellisesti ymmärtää. Todellisuudessa esim. Bernin sopimusta laadittaessa Suomi ratifioidessaan yleissopimuksen teki varauman, jonka mukaan yleissopimusta ei sovellettu suteen. Keskustan Kansanedustaja Sirkka Liisa Anttila (viime vaalikauden maa- ja metsätalousministeri) toi esille todellisuuden lähettämämme kyselyn (Nyt riittää - projektin lähettämä kysely Kansanedustajille v.2012) tiimoilta kirjoittaen seuraavaa: "Ympäristöjärjestöt vaativat lisää petoja Suomeen. He usein käyttävät taustatukenaan EU-komissiota. Se on vääränlaista toimintaa syystä että susipolitiikan päätöksenteko ja vastuu siitä on Suomella itsellään. Tätä korosti Suomessa vieraillut ympäristökomissaarikin v. 2010 heinäkuussa. Tällaisen lähestymistavan tuomitsen jyrkästi. Meillä on itsellä päätösvalta ja vastuu oman susipolitiikkamme hoidossa." Huolimatta todellisuudesta ja kaikista faktoista on EU:n taholta valheisiin perustuen painostettu - ja painostetaan edelleen - järjettömään susiensuojeluun, ja vaikka Suomella viimeaikaisten luotettavien tietojen mukaan onkin oikeus päättää itsenäisesti susipolitiikastaan, niin olemme yhteiskuntana tilivelvollisia (vaikka meidän ei tarvitsisi olla) katastrofien kanssa kamppailevalle EU:lle susikannan koosta, kuten myös valitettavasti kaikesta muustakin. Suomalaisia painostetaan suojelemaan susia erilaisten susia suojelevien luonnonsuojelujärjestöjen taholta ja tässä käytetään keppihevosena EU:ta - ihmiset on saatu uskomaan käskyjen tulevan EU:lta ja täten alistumaan valheellisten mielikuvien omaksumiseen.

 

Järjetön susiensuojelu ei ole seurausta Euroopan Unionista, johon Suomi liittyi vasta vuonna 1995, sillä Bernin sopimus joka tehtiin jo vuonna 1979 otti tavoitteekseen suurpetojen kansainvälisen suojelun. Susia suojelevien luonnonsuojelujärjestöjen tavoitteet asetettiin kauan ennen kuin Suomi liity Euroopan Unioniin ja täten päätökset suojelusta tehtiin ennen EU:n vaikutusta maamme suurpetopolitiikkaan. Koko susiensuojelu perustuu siis vähintäänkin virheellisten ja harhaanjohtavien tietojen antamiseen kansallemme. Todellisuudessa käskyt tulevat susia suojelevien luonnonsuojelujärjestöjen taholta jotka vaikuttavat EU:ssa ja näin ajatellen koko toiminta on susien käytöstä puettuna lampaanvilloihin. Suomalaiset on saatu valheellisen tiedon ansiosta uskomaan päätöksien tulevan EU:lta, vaikka ne todellisuudessa tulevat susia suojelevien luonnonsuojelujärjestöjen taholta jotka pyörittävät toiminnassaan miljardeja euroja sekä dollareita ja joiden tarkoituskaan ei ole muu kuin tuottaa taloudellista voittoa. EU:lla ei ole todellisuudessa oikeutta säädellä susikantaamme, mutta suomalaiset on saatu näin kuitenkin virheellisesti uskomaan; koko toiminta on alusta asti perustunut valheellisten mielikuvien antamiseen ja niistä tiedottamiseen. Vaikka EU:lla ei siis ole oikeutta säädellä susikantaamme, se kuitenkin väittää valheellisesti itsellään olevan tämän oikeuden, ja näin se on ottanut suomalaisilta käytännössä mahdollisuuden hallita omaa suurpetopolitiikkaansa ja sen järkyttävät seuraamukset ovat tänä päivänä yhä useampien nähtävissä. Tämä on lisännyt tyytymättömyyttä suomalaisten keskuudessa.

 

EU:n vaatima (todellisuudessa susia suojelevien luonnonsuojelujärjestöjen vaatima)  järjetön toiminta susien suojelun suhteen on nostattanut kansassamme EU vastaista mielialaa; tästä kirjoitti mm. The Times 13.2.2008 seuraavaa:" ... artikkelin mukaan EU:n komission pyrkimys harmaasusien suojelemiseen kuohuttaa mielipiteitä Suomessa, joka aikaisemmin on ollut EU-myönteisin kaikista Pohjoismaista. Boyesin arvion mukaan susikiista aiheuttaa Suomessa niin kiihkeää väittelyä, että se ylittää tulisuudessaan sekä kettujen metsästyksestä käytävän keskustelun Britanniassa että valaanpyynnin nostattaman riidan Japanissa."

 

Suomen sudenhoitosuunnitelmassa (2005) lukee seuraavaa: "Euroopan neuvostossa valmistui vuonna 2000 lajikohtaiset toimintasuunnitelmat sudelle, ilvekselle, ahmalle ja karhulle. Niissä asetettiin tavoitteeksi, että jäsenmaat valmistelevat hoitosuunnitelmat kaikille maasuurpedoille. Lisäksi suurpetokantojen hoitosuunnitelmien laatiminen liittyy maa- ja metsätalousministeriössä toteutettaviin toimenpiteisiin, joilla pannaan täytäntöön Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksen toimintasuunnitelmaan sisältyviä uusiutuvia luonnonvaroja ja maaseutua koskevia päätöksiä." Euroopan neuvostossa tehtiin päätökset ja niiden mukaan on mielivaltaisesti toimittu aina näihin päiviin asti. EU:n luontodirektiivin laatijat päättivät mielivaltaisuudessaan, että jäsenvaltioiden tulee suojella tiukasti sutta riippumatta siitä, kuinka paljon vahinkoa se aiheuttaa luonnon monimuotoisuudelle, ihmisten karjalle, lemmikeille sekä ihmisille itselleen.

 

Outi Ratamäki Joensuun yliopistosta teki vuonna 2008 artikkelin: "Susipolitiikka eri toimijaryhmien tarinoissa". Tästä tutkielmasta selviää taustaa järjettömälle susiensuojelulle, ja siksi seuraavaksi siitä otteita: "On syytä tutustua lyhyesti niihin historiallisiin taustoihin, joiden kautta nykytilanteeseen on päädytty. Suomen suurpetokannat ovat olleet alhaisimmillaan 1920-luvulla. Tuohon aikaan voimistunut luonnonsuojeluaate ei koskettanut suurpetoja, vaan ne nähtiin edelleen vahinkoa tuottavina lajeina. Sudesta maksettiin tapporahaakin aina 1960-luvulle saakka. (Palmgren 1922, Mykrä–Vuorisalo–Pohja-Mykrä 2005, Pohja-Mykrä–Vuorisalo–Mykrä 2005.) Susien määrä nousi hetkellisesti Itä-Suomessa 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Tästä aiheutui myös suurpetovahinkoja, joihin reagoitiin nopeasti. Susien lukumäärä oli jälleen alhainen 1960-luvun lopulla. (Pulliainen–Rautiainen 1999.) Ajatus suurpedoista suojelun kohteina alkoi kuitenkin voimistua 1960-luvulla yleisen ympäristötietoisuuden kasvun voimaannuttamana (ks. Rannikko 2003, Pohja-Mykrä ym. 2005). 1970-luku oli suotuisaa aikaa suojelutoimien kehittämiselle, koska suurpetovahinkoja ei syntynyt eläinten pienen määrän vuoksi." (Outi Ratamäen tutkielmasta ote)

 

"Suurpetotutkimusta kehitettiin Suomessa 1970-luvulla ja siihen perustuvat suojelutoimet tuottivat tulosta. Suurpetojen lukumäärät alkoivat kasvaa. Samalla kasvoivat vahinkotilastot ja valtion maksamat korvaukset suurpetovahingoista (Maa- ja metsätalousministeriö 1996a ja 1996b). Myös lakiuudistusta kehiteltiin. Ensimmäisen kerran susi suojeltiin lailla 1973, mutta kaatolupia myönnettiin edelleen erityisesti Itä-Suomeen. Suomessa tultiin 1970-luvulla tietoisiksi kansainvälisestä keskustelusta, jossa suurpedot nähtiin uhanalaisina lajeina, mutta oikeastaan vasta 1980-luvulla sillä alkoi olla poliittisia vaikutuksia Suomen rajojen sisällä. Bernin vuoden 1979 sopimuksen tavoitteena oli suurpetojen kansainvälinen suojelu. Suomi sitoutui sopimukseen vuonna 1986, mutta siihen tehtiin varauksia suden ja karhun osalta. (Lyytikäinen–Luotonen– Uotila–Kotanen–Hokkanen 2004.) Vielä tuolloin suurpetojen suojelustatuksesta päätettiin pitkälti suomalaisen perinteen mukaisesti. Käsitykset sudesta vahinkoeläimenä olivat edelleen vahvoja." (Outi Ratamäen tutkielmasta ote)

 

"Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 merkitsi suuria muutoksia suomalaiselle suurpetopolitiikalle. Tätä ennakoitiin jo metsästyslain uudistuksessa. Euroopan unionin luontodirektiivin mukaan susi on (poronhoitoalueen ulkopuolella) ”yhteisön tärkeänä pitämä laji, joka edellyttää tiukkaa suojelua” (Neuvoston direktiivi 92/43/ ETY). Suomalainen lainsäädäntö oli muutettava yhteensopivaksi tämän direktiivin kanssa. Kahden vuosikymmenen aikana, 1970-luvulta 1990-luvulle tultaessa, suden status on muuttunut vahinkoeläimestä, jonka tappamisesta maksettiin palkkioita, uhanalaiseksi, rauhoitetuksi eläimeksi". (Outi Ratamäen tutkielmasta ote)

 

"Hallinnollinen vastuu suurpedoista kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle, sen alaisuudessa toimiville Metsästäjäin Keskusjärjestölle, riistanhoitopiireille ja -yhdistyksille. Ympäristöministeriön tehtävänä on valvoa, ettei harjoitettu politiikka ole ristiriidassa suurpetojen uhanalaisuusstatuksen ja luonnonsuojelulainsäädännön kanssa. Tiedontuottajainstituutioita suurpetotutkimuksen osalta edustaa riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kaikissa näissä organisaatioissa on vain muutamia avainhenkilöitä, jotka vastaavat suurpetoasioista". (Outi Ratamäen tutkielmasta ote)

 

Vallalla olevan järjettömän sudensuojelun perustukset laadittiin kyselemättä kansalta oikeasti mielipidettä asiaan ja vaikka näennäistä tiedustelua tehtiinkin (viittaus sudenhoitosuunnitelmaan v.2005) niin tämä oli näennäispolitiikkaa eikä kansan mielipidettä missään vaiheessa otettu vakavasti huomioon sudenhoitosuunnitelmaa laadittaessa (tuolloin kansalaisistamme reilusti yli puolet tahtoi säädellä susikantaa). Lähtökohdat olivat väärät sekä valheelliset ja totuutta jalkoihin polkien koko tätä mieletöntä projektia on menestyksellisesti viety eteenpäin aina näihin päiviin asti kärsivän kansamme kustannuksella.

 

Tietyt tahot luokittelivat suden uhanalaiseksi eläimeksi maassamme, vaikka se ei sitä missään nimessä ole (suomalainen susikanta osa Venäjän suurta susipopulaatiota) ja kun valheellisesti erilaisilla sopimuksilla tämä vahvistettiin, alkoi järjetön sudensuojelu joka aina näihin päiviin asti on runnottu läpi yhteiskunnassamme. Lähtökohdat olivat valheelliset joten totuuksien peittämisellä sekä asioiden vääristelyllä jatkettiin tätä linjaa - vääränlaisen propagandan sekä valheellisen tutkimustyön ansiosta olemme tällä hetkellä lähes katastrofaalisessa tilanteessa, jossa nälkäiset sudet muodostavat todellisen vaaratilanteen susialueilla elävien ihmisten keskuudessa, metsästyskoiraharrastus tekee kuolemaa susien tappaessa yhä enenevässä määrin metsästyskoiria, karjatalous, lammastalous ja poroelinkeino on uhattuna, lemmikkien pito susialueilla on riskialtista, hevostilalliset kokevat yhä kasvavaa huolta ylisuureksi paisuneesta susikannasta, monet riistaeläimet metsistämme vähenevät ja lukemattomat kunnat joutuvat maksamaan vähistä varoistaan koulukyytejä susialueilla asuville lapsille. Vaikka Suomessa petokorvauksien maksussa on esiintynyt vakavia ongelmia sekä puutteita, vaikka kansalaiset yhä enenevässä määrin vastustavat järjetöntä susiensuojelua, vaikka ylisuuri susikanta aiheuttaa vakavan uhkakuvan monille elinkeinoille sekä turvallisuusriskin susialueilla elävien ihmisten keskuuteen, niin siitä huolimatta susi nauttii uhanalaisluokituksen suojaa koska sudensuojelusta on päätetty kansainvälisillä sopimuksilla (susia suojelevien luonnonsuojelujärjestöjen toimesta jotka tekevät eläinsuojelulla miljardibisnestä) sekä EU:n istunnoissa joissa ei alunperinkään ajateltu seuraamuksia joita ylisuuri susikanta aiheuttaa.  

 

Luonnonsuojelujärjestöjen toiminta on kaksinaismoraalista; eläimiä hyväksikäyttäen ne pyörittävät valtavia rahamääriä. Esim. Greenpeacen liikevaihto v.2010 oli yli 230 miljoonaa euroa jotka käytännössä tulivat järjestölle lahjoituksina. WWF on vielä suurempi organisaatio taloudellisesti ajateltuna; vuonna 2010 sen liikevaihto oli 525 miljoonaa euroa, jotka se sai lahjoituksien lisäksi myös myymillään palveluilla. Järjestöä tuetaan myös julkisin varoin mm. Suomessa. WWF:n rahoituksesta peräti 17 % tuli v.2010 julkiselta sektorilta. Suomalaiset susia suojelevat luonnonsuojelujärjestötkin saavat oman siivunsa, vuonna 2011 mm. WWF myönsi Pandapalkinnon (arvo 20 000 euroa) Luonto- Liiton Salakaadot seis -kampanjalle tunnustuksena siitä työstä, jota tämä järjestö on tehnyt suurpetojen salametsästyksen kitkemiseksi. Valtavat rahamäärät pyörivät myös Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnassa; vuonna 2009 tulot ja menot olivat kyseisellä järjestöllä peräti lähes 4 miljoonaa euroa. Kun nämä järjestöt suojelevat susia, ne tekevät sen saadakseen toimintaansa rahalahjoituksia sekä valtioiden avustuksia ja kuten bisneksessä yleensä; taloudellista voittoa pyritään saamaan hinnalla millä hyvänsä. EU on mahdollistanut näiden järjestöjen tehokkaan toiminnan Suomessa; sen selän taakse on hyvä piiloutua sekä vedota sen luomiin asetuksiin. EU on kuin pää jonka kaulaa kääntävät erilaiset luonnonsuojelujärjestöt rahanahneuksissaan - todellisen luonnonsuojelun kanssa näillä järjestöillä on hyvin vähän tekemistä, etenkään järjettömän sudensuojelun suhteen. Vääristynyttä politiikkaa, kieroilua, valheita, hyväuskoisten ihmisten hyväksikäyttöä; siitä on järjenvastaisessa sudensuojelussa kysymys.

 

Koko sudensuojelun ympärille on muodostunut laaja valheiden verkko, jossa tietoisesti vääristellään kaikkia niitä susitutkimuksia maailmalta, jotka sotivat vastuutonta sudensuojelua vastaan ja toisaalta vedotaan tutkimuksiin, jotka antavat väärää sekä valheellista tietoa. Koska sudensuojelussa kohdemaana ei ole ainoastaan Suomi, vaan tämä mieletön trendi on kansainvälistä miljardibisnestä, niin ottakaamme yksi esimerkki siitä, kuinka vakavasti kansalle pyritään susiensuojelijoiden toimesta valehtelemaan. Sudensuojelijat aivan lähinaapurissamme Norjassa julistivat pannaan teoksen, joka kuvasi susien hirmutekoja. Seuraava teksti sivustolta: http://www.malax.org/mikaelbroo/vaara.htm, kirjoittanut Magnus Hagelstam/Siuntio: "Arvostettu venäläinen susiasiantuntija Michail Pavlov, s. 1920 ...Hän oli Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen ja hän on julkaissut yli 150 tieteellistä teosta. Hän toimi Vjatkan (Kirovin) maakunnassa aikana jolloin sikäläiset sudet tappoivat 26 lasta ja nuorta vuosina 1944-52. Tämä antoi hänelle kimmokkeen tutkia suden ihmissyöntiä ja hän julkaisi keräämänsä tiedot kirjaansa Volk (Susi) joka ilmestyi 1982. Uusimman painoksen kirjastotunnus on Agrpromizdatj, ISBN 5-10-001221-8, 1990. Pavlov toteaa kirjassaan: "Ei ole satu, että susi hyökkää ihmisen kimppuun. Yleisön pitää saada täydelliset tiedot sellaisista tapahtumista, jotta pystyy arvioimaan vaaraa ja ajoissa ryhtyä toimenpiteisiin. Sekä yritykset esittää ihmishyökkäyksiä erittäin harvinaisina, että rajoittaa mahdollisuuksia käsitellä ongelmaa voivat olla liian kohtalokkaat. Minä (Pavlov) katson välttämättömäksi kuvata muutamia hirvittäviä yksityiskohtia suden hyökkäyksestä ihmisen kimppuun. Tämä antaakseni oikean käsityksen tapahtuneista murhenäytelmistä sekä siitä, kuinka hirvittäviä ihmissyöjäsudet ovat." Norjan hallitus pyysi 1980-luvun puolivälissä Oslon yliopiston amanuenssia Ivar Mysterudia selvittämään suden vaarallisuutta ihmiselle. Koska Neuvostoliitto on maailman suurin susimaa, Mysterud kääntyi Neuvostliiton tiedakatemian puoleen ja tämä loi yhteyden mm Michail Pavloviin. Mysteud käännätti Susi kirjan luvut "Suden vahingonteko kotieläimille", "Susi metsästystaloudessa" ja "Suden vaarallisuus ihmiselle" Norjan kielelle. Norjan ympäristöministeriö julkaisi käännöksen nimellä "Ulvens naeringssög og mennesket", Suden ravinnonhaku ja ihminen. Käännös aiheutti raivoisia hyökkäyksiä sekä lehdistössä, radiossa että televisiossa. Aikakausilehti "Våre Rovdyr", (Petomme) kirjoitti teoksen olevan: "räikeimpiä esimerkkejä petovainosta (..) mm tutkimuseettisten normien törkeä loukkaus". WWF, Norjan Luonnonsuojeluliitto, yhdistys Våre Rovdyr, Petomme ja Eläinsuojeluyhdistys vaativat ympäristöministeriöltä, että kirjan jakelu välittömästi keskeytetään, että kaikki jaetut kappaleet kutsutaan takaisin, että jakamattomat kappaleet tuhotaan sekä, että julkaisun vastuuhenkilöt pääjohtaja ja kokenut tutkija erotetaan virastaan. Ympäristöministeriö noudatti vaatimuksia sikäli, että jakelu lopetettiin ja jakamatta jääneet kappaleet hävisivät. Tästä närkästyneenä kääntäjä Elis Pålsson käänsi luvut Ruotsin kielelle ja lisäsi omia selvityksiään sudenharrastajien toimintatavoista." (ote Magnus Hagelstammin tekstistä)

 

Suomessa virallisen susientutkijatahon RKTL:n susitutkijat vähättelivät pitkään suden vaarallisuutta ihmistä kohtaan ja näin ollen toivat julkisuuteen valheellista tietoa suden käyttäytymisestä. Niitä kansalaisia, jotka vetosivat susien tekemiin hirmutekoihin maailmassa syytettiin petovihan lietsojiksi. Venäjällä tehdyt laajat susitutkimukset eivät saaneet minkäänlaista näkyvää sijaa maamme susitutkijoiden julkaisuissa. Suomalaiset luonnonsuojelujärjestöt sekä yksittäiset susiensuojelijat vetosivat virallisten susitutkijoiden antamiin raportteihin, vaikka nämä julkaisut sisälsivät pääosiltaan vain valheellista propagandaa. Jotkut susiensuojelijat (ja jopa susitutkijat) menivät niin pitkälle räikeässä valheellisuudessaan, että väittivät jopa historiassa kirkonkirjoihin dokumentoidut susien tekemät lastentapot erheelliseksi siten, että kysymyksessä olisivat olleet ilkeämieliset vanhemmat jotka olisivat itse tappaneet lapsensa ja ilmoittaneet nämä kuolemat susien aikaansaamiksi. Räikeydessään susiensuojelu maassamme vähätteli kaikkea negatiivista mikä liittyi susiin ja taas puolestaan inhimillisti suden jopa siinä määrin, että siltä poistettiin lähes kokonaan sen petomaiset piirteet. Petomaisesta sudesta yritettiin epätoivoisesti tehdä lammasta, siinä kuitenkaan onnistumatta.

 

Viimeaikoina on ollut havaittavissa kuitenkin tietynlaista kurssin muutosta suomalaisessa susipolitiikassa; esille tuotujen totuuksien valossa valheet ovat pikkuhiljaa väistymässä. Laaja kansalaiskeskustelu maassamme jonka viimeaikoina ovat synnyttäneet Varsinais-Suomen vanhempainyhdistykset sekä Nyt Riittää- projekti, jotka myöhemmin järjestäytyivät omiksi yhdistyksiksi (Taajamasusi ry, Suurpedot ja Luonto ry), toivat esille selviä faktoja susien vaarallisuudesta sekä koko sudensuojelun järjettömyydestä ja luonnonvastaisuudesta. Laajan kansalaiskeskustelun tuloksena v. 2012 suomalaiset alkoivat herätä "Ruususen unestaan" näkemään vallalla olevan sudensuojelun järjettömyyden. Tämän seurauksena jopa RKTL:n susitutkijatkaan eivät enää väitä susia vaarattomiksi eikä susien aiheuttamien vahinkojen esille tuomista nähdä enää petovihan lietsomisena.

 

Kuitenkin edelleen sudensuojelun yllä leijuu hämäräperäisyyden synkkä varjo ja vielä paljon on sudensuojelun ympärillä valheita, joita susiensuojelijoiden taholta pyritään pitämään suurelta yleisöltä salassa. Tämä johtuu siitä, että sudensuojeluun liittyy paljon taloudellisia tekijöitä (miljoonia euroja) ja on sanomattakin selvää, että ne yksilöt sekä tahot, jotka hyötyvät sudensuojelusta taloudellisesti, taistelevat sen puolesta veriseen loppuun asti. Rahanhimo, rahanvalta sekä taloudellinen riippuvaisuus sokaisee ja laittaa valehtelemaan; tämä on yksi hallitseva piirre sudensuojelussa jossa sudesta on tehty vain väline rahan ansaitsemiseen. Jos maassamme järjettömästä sudensuojelusta luovuttaisiin, menettäisi moni ihminen työpaikkansa, suorat sekä epäsuorat tulonsa - ja moni järjestö kokisi toiminnassaan ennennäkemättömiä taloudellisia tappioita. Lisäksi monet luonnonsuojelujärjestöt kokisivat uskottomuuskriisin hävitessään taistelun susiensuojelun puolesta ja täten menettäisivät takuuvarmasti lahjoittajiaan ja julkisia avustuksiaan. Susi on edellä mainituille tahoille kuin kultamunia muniva hanhi; ja siksi sitä pyritään suojelemaan ja pitämään elossa hinnalla millä hyvänsä. Sudensuojelussa on pohjimmiltaan kysymys törkeästä sekä vastuuttomasta bisneksestä jossa ei edes tahdota ajatella asioita realiteettien valossa ja siksi valheiden julistaminen totuuksina yhä jatkuu susia suojelevien tahojen toimesta.

 

Suomessa virallisena susia tutkivana tahona RKTL on tähän mennessä antanut valheellista tietoa, joka on uponnut useimpiin kansalaisiimme kuin "kuuma veitsi sulaan voihin". Kun sudensuojelua on tehty harhaanjohtavasti luonnonsuojelun nimissä (sudensuojelu jossa kantoja kasvatetaan ylisuuriksi ei ole luonnonsuojelua vaan monimuotoisen luonnon tuhoamista) on se vaikuttanut erheellisesti lukemattomien kansalaistemme näkemyksiin. Susia on tietoisesti pyritty tarkastelemaan virallisten tutkijoidemme taholta vain tietyltä kuvakulmalta eikä sudensuojelun negatiivisia asioita olla edes tahdottu tarkastella. Susikannan koosta maassamme RKTL:n tutkijat ovat antaneet tarkoituksella valheellista tietoa vähätellen susipopulaation suuruutta, vaikka toisaalta ovat joutuneet myöntämään, että todellista susikannan kokoa on mahdoton arvioida. Susien ja koirien risteymistä, eli ns. koirasusista ovat maamme tutkijat tietoisesti pyrkineet vaikenemaan, vaikka aina silloin tällöin jopa julkisuudessa tulee esille todistettavia koirasusitapauksia. Susitutkijat maassamme pannoittavat susia, vaikka tietävät sen tuottavan eläimelle tuskaa sekä ahdinkoa. Susien siirto- istutuksista he visusti vaikenevat vaikka heidän omista riveistään susitutkija Pulliainen on jopa julkisuudessa tuonut esille näkemyksiä siirto- istutuksien puolesta. Hukka Huutaa - kirjassa sivuilla 311 ja 312, jonka on kirjoittanut silloinen Lapin Kansan toimittaja parikymmentä vuotta sitten, kirjoitetaan mm. seuraavaa: (Pulliaisen selostus jonka antanut Karjalaiselle 16.2.1973) "Suomessa puuttuu sekä kulttuuritahtoa että rahaa petoeläinkantojen säilyttämiseen. Jopa niinkin pienessä maassa kuin Sveitsissä elätetään luonnosta kerättyä kantaa tarhoissa ja lasketaan sitten takaisin. Meillä Tampereella tässä mielessä suoritettu työ on aivan vaatimatonta ja pienimuotoista."... " "Tampereen eläintarhassa on dosentti Pulliaisen mukaan yritetty vaalia omaa susikantaa mutta se on verrattain kallista puuhaa. Jonkin verran, viitisentoista kappaletta on sieltä viety ulkomaille. Suomessa ei ole sellaista mesenaattia joka osoittaisi varoja tällaiseen toimintaan. Ruotsissa sen sijaan tuntuu olevan rahaa ja tahtoa villieläinkantojen säilyttämiseksi. Viime talvena kävi Suomessa lähetystö tiedustelemassa susia ostaakseen niitä Ruotsiin. Kun meillä ei kyetä susikantaa vaalimaan, niin eräs ratkaisu on todellakin pyrkiä pyydystämään vielä tavattavia susia elävänä ja viemään niitä Ruotsiin, sanoo dosentti Pulliainen. - Saammehan niitä sieltä sitten takaisin kun mielet muuttuvat kulttuuriystävällisemmiksi." Pulliaisen antamasta lausunnosta Karjalaiseen (16.2.2973) käy selvästi ilmi, että hän kannattaa susien siirto-istutusta (joka siis on Suomessa laitonta). Hän viittaa Sveitsiin jossa tarhoista päästetään susia luontoon ja toteaa: "Meillä Tampereella TÄSSÄ MIELESSÄ suoritettu työ on aivan vaatimatonta ja pienimuotoista" ja näin ollen antaisi ymmärtää, että Sveitsin mallia tehdään myös Tampereella - joskin pienimuotoisesti. Lisäksi Pulliainen ehdottaa vietäväksi susia Ruotsiin (siirto-istutukset) ja toivoo sieltä tuotavan (siirto-istutuksina tietysti) susia takaisin maahamme.

 

(TS Extra 7.3.1998) "Turun Sanomien mukaan vähän yli kymmenen vuotta sitten alkoivat radiopannoitettujen susien siirtoistutussuunnitelmat, joita MMM osaltaan oli tukemassa.Alla Turun Sanomien artikkelista otteita (TS Extra 7.3.1998) aiheesta: Jukolan poikien perilliset suunnittelevat Susi- Suomea: RADIOPETOJA Länsi- Suomen metsiin - Suunnitteilla on suden palautusistutuskoe... Luonnonsuojeluliiton projektisihteeri Riku Lumiaro on hankkeen puuhamiehiä... Suunnitelman mukaan lisääntymisikäinen susipari siirretään häkissä jonnekin Länsi-Suomeen, sopeutetaan ympäristöön isossa aitauksessa ja lopuksi avataan aitauksen ovi. Koesusilla on kaulassaan radiolähetin, josta tutkijat satelliittitutkan kautta tarkkailevat niitten menemisiä. Tekemisistä raportoisi paikallinen väestö – esimerkiksi lampuri, jonka laumaa sudet verottavat. Jos tutkijaraati pitää raportteja hälyttävinä, se voi radiotoimisen laukaisimen avulla pistää kaulapantaan kätketyn nukutusampullin suden kaulasuoneen ja lähettää miehet kantamaan syyllisen pois. Mahdollisesti syntyvillä pennuilla pantaa ei tosin ole. Mutta se on sen ajan murhe, niin kuin koko suunnitelma. Ensin pitää tehdä päätös, vuoden loppuun mennessä hakea rahoitus, ja sitten ruvetaan neuvottelemaan länsisuomalaisten kuntien kanssa, kuka ottaisi susikokeen mailleen... Antaa petojen päättää itse – Voi olla, ettei vapaaehtoisia juuri löydy, arvelee Varsinais-Suomen riistanhoitoyhdistyksen päällikkö Heikki Uotila. – Eikö pitäisi antaa petojen itse hakea asuinalueensa? Pelkäänpä, että jos tänne tuodaan kokeeksi susipari, nähdään sen satelliittitutkassa painelevan takaisin itään heti kun suinkin. Jos täällä olisi susille sopivia eräalueita, ne asuisivat jo täällä... "Kun susille etsitään istutuspaikkoja, pitäisi riistapäällikön mukaan kysyä myös susien mieltä. Väkisin koetarhaan istutetut ja sieltä uusiin metsiin päästetyt sudet eivät välttämättä viihdy uudella kotiseudulla kauaakaan."

 

RKTL:n susitutkijat eivät ole tähän päivään mennessä pystyneet tuottamaan mitään sellaista uutta tietoa jota ei jo eri maissa tehtyjen tutkimuksien valossa tiedettäisi. Kuitenkin susitutkimus maassamme elää ja voi taloudellisesti hyvin. Suurpedot ja Luonto ry lähetti tiedustelun v.2012 RKTL:lle johon vastasivat ylijohtaja Eero Helle sekä yksikönjohtaja Riitta Rahkonen. Tuossa vastauksessa he vastasivat yleisesti kirjelmään ja sen lisäksi yhdeksään kohtaan - ja jokaisessa vastauksessaan he tietoisesti antoivat vääristeltyä tai suorastaan valheellista tietoa. RKTL kirjoitti lähettämässään vastauksessa v.2012, että "Suurpetotutkimus on yksi RKTL:n tieteellisesti tuottavimpia tutkimusteemoja, jonka tuloksia tutkijat ovat laajasti esitelleet myös yleistajuisesti kotimaisissa lehdissä ja kirjoissa".

Jokainen, joka on vähääkään seurannut maassamme käytävää susikeskustelua ei voi muuta kuin ihmetellä sitä, että kuka arvion on tehnyt ja millaista oikeasti on ollut palaute. Jos tutkijat olisivat yleistajuisesti osanneet esitellä tuloksia kotimaisissa lehdissä ja kirjoissa - kuten RKTL lausunnossaan valheellisesti väittää- niin miksi kansalaisten keskuudessa susitutkimus nauttii syvää epäluottamusta (viittaan mm. susienvastaiseen adressiin joka laadittiin v.2012 ja jonka allekirjoitti vajaassa puolessa vuodessa n. 16 000 henkilöä)? Ihmetystä aiheuttaa myös se, että mitä tieteellisesti tuottavia tutkimusteemoja RKTL on oikeasti pystynyt tuottamaan ja tarkoitan tällä lähinnä uutta tutkimustietoa jota ei olisi saatavilla esim. historiallisista julkaisuista tai vaikkapa venäjällä tehdystä susitutkimuksesta? Jos ajattelemme esim. sitä, että mitä uutta tieteellistä tutkimusta on kahden viimeisen vuoden aikana tutkijat pystyneet tuottamaan, jota aikaisemmin ei ole ollut mistään saatavilla, niin tällöin joudumme suuren kysymyksen eteen; jos tällaistä on tuotettu niin miksi sitä ei missään todistettavasti ole pystytty todistamaan? Todellisuudessa maamme susitutkijat eivät ole osanneet yleistajuisesti esitellä tutkimustuloksiaan kotimaisissa lehdissä ja kirjoissa; jos he olisivat osanneet ei maassamme sudensuojelun vastustus olisi lisääntynyt viime vuosina niin paljon kuin se nyt on todistettavasti lisääntynyt. Näin ollen susitutkijat ovat epäonnistuneet tiedotuksessaan joko tahattomasti tai tahallisesti. Emme ole suomalaisina myöskään lukeneet yleistajuisesti mistään kotimaisista lehdistä saatikka kirjoista mitään sellaista tutkimustulosta, joka olisi uutta ja jota ei jo aikaisemmin olisi ollut saatavilla muualta. Näin ollen, RKTL on sortunut itse arvioimaan omaa toimintaansa tehokkaammaksi kuin se oikeasti on, puhumattakaan siitä, että on yleisen oikeustajun vastaista jos sama yksikkö joka pyrkii tuottamaan tietoa, myös itse arvioi tuottamansa tiedon. Se on vähintäänkin asioiden vääristelyä, pahimmillaan tietoista sekä tuomittavaa valehtelua. Jos jokin ulkopuolinen taho, kuten esim. Suomen kansa, saa arvioida RKTL:n tuloksia, niin arvio tutkijoiden aikaansaannoksista on erittäin negatiivinen (viittaan taas mm. susivastaiseen adressiin v.2012, jossa n. 16 000 allekirjoittajaa) ja tuon projektin tiimoilta tuli esille kansalaistemme näkemys RKTL:n toimintaan. Suurimpia syytöksiä kyseistä organisaatiota kohtaan ovat tutkinnan salailu, vääränlainen tiedottaminen jolla pyritään muovaamaan asennetta susille myönteiseksi eikä suinkaan tiedottamaan tietoa suden luonnollisesta käyttäytymisestä sekä yhtenä varsin yleisenä syytöksenä esitetään, että kyseinen tutkijatataho pyrkii vain rahastamaan veronmaksajien rahoilla eikä ole pystynyt tuottamaan mitään sellaista uutta tietoa jota ei jo nyt olisi saatavilla. RKTL nauttii siis kansan silmissä suurta epäluottamusta ja tästä osoituksena kiihkeä susikeskustelua eri medioissa. Suuri osa suomalaisia pitää koko RKTL:n susitutkimusta täysin tarpeettomana. RKTL vastineessaan Suurpedot ja Luonto ry:n lähettämään kyselyyn sortui antamaan valheellista tietoa toimintansa tuloksista ja syy on yksinkertainen; he itse arvioivat vastineessaan oman toimintansa tulokset, ei kukaan ulkopuolinen taho.


Suurpedot ja Luonto ry kysyi kirjeessään v.2012 RKTL:ltä, että mikä on todellinen susikannan koko, johon ylijohtaja Eero Helle sekä yksikönjohtaja Riitta Rahkonen vastasivat seuraavasti: "Todellista ja tarkkaa susikannan kokoa on mahdoton määrittää jo siksi, että laskemisella ja arvion tarkkuuden kasvattamisella on hintansa". Jo pelkästään tämän lauseen perusteella, että RKTL ei tiedä todellista susikannan kokoa - ja myöntää sen lausunnossaan - Eero Helle sekä Riitta Rahkonen tuovat esille sen todellisuuden jonka mukaan maamme susiensuojelu on perustunut tähän päivään asti vääriin arvioihin. Tähän liittyen on mielivaltaista, että RKTL:n susiarviota pidetään ainoana luotettavana joillakin tahoilla, vaikka RKTL itsekkin myöntää, että todellista susikannan kokoa on heidän toimestaan mahdoton määrittää. Olisi oikeudenmukaista jo pelkästään tämänkin lausunnon kohdan perusteella luottaa metsästäjien antamiin arvioihin susipopulaation koosta ja että se huomioidaan tulevaisuudessa suurpetoja koskevassa poliittisessa päätöksenteossa. Metsästäjien arviot ovat luotettavia, RKTL:N antamat arviot eivät, sillä myöntäväthän he itsekkin, ettei todellista ja tarkkaa susikannan kokoa voi heidän toimestaan määrittää.

 

Kysymykseen; kuinka paljon susipopulaatiossa on suden ja koiran risteymiä vastattiin RKTL:n kirjelmässä siten, että tuotiin esille vain kolme tapausta vuoden 96 jälkeen (Juva, Kuhmo ja Parkano). Tarkoitushakuisesti Eero Helle sekä Riitta Rahkonen jättivät pois mm. v.1994 tapauksen jossa kyseessä oli kokonainen hybridilauma, jossa oli vain yksi puhdas susi. Lisäksi he jättivät vastauksessaan pois myös Tohmajärvellä viime vuonna (2011) poliisien lopettaman villikoiralauma- tapauksen, joka oli tullut Venäjän rajan yli Suomen puolelle. Lisäksi sanallakaan ei tuoda esille sitä tosiasiaa, että tavatuilla "koirasusilla" on erittäin todennäköisesti ollut vanhemmat sekä sisarukset ja myöskin mahdollisia jälkeläisiä. Missä nämä ovat ja miksi niistä ei sanallakaan mainita lausunnossa? Näin ollen RKTL lausunnossaan toi esille vain pakolliset jäävuoren huiput eikä tässäkään lausunnossa pyrkinyt yleistajuisesti käsittelemään asiaa totuudenmukaisesti, vaikka lausunnossaan aikaisemmin viittasikin tutkijoiden antamaan yleistajuiseen tiedotukseen. Lisäksi tässä hyvin puutteellisessa vastauksessaan viitteiksi tarjotaan lähes poikkeuksetta englanninkielisiä artikkeleita joka tämäkin omalta osaltaan kertoo sen, että tutkijat eivät edes pyri yleistajuisesti valistamaan niitä suomalaisia jotka eivät osaa englantia. Muutenkin herää hyvin oleellinen kysymys koskien sitä, että kenelle suomalaiset susitutkijat tekevät suomalaisella verorahalla kustannettua tutkimusta, kun viitteitä suomalaisiin artikkeleihin ei ole nimeksikään? Tehdäänkö suomalaista susitutkimusta joillekkin muille kuin suomalaisille suomalaisten veronmaksajien rahoilla? Jos - ja kun näköjään - tehdään, niin eikö se ole yleisen oikeustajun mukaan erittäin törkeää; suomalaiset veronmaksajat maksavat tutkimuksesta josta eivät itse pääse nauttimaan mikäli eivät osaa englantia. Eikö suomalainen susitutkimus - koska suomalaiset veronmaksajathan sen maksavat - tulisi ensisijaisesti tehdä kotimaan kielellä? Näin ei kuitenkaan olla tehty ja sitten vielä valehdellaan, että tutkijat olisivat  "laajasti esitelleet myös yleistajuisesti kotimaisissa lehdissä ja kirjoissa" aikaansaannoksiaan.

Todellisuudessa maassamme on paljon enemmän koirasusia (suden ja koiran risteymiä) kuin mitä RKTL antaa ymmärtää. Muutenkin RKTL vähättelee koirasusien olemassaoloa ja pyrkii vaikenemaan asiasta myöntäen vain "jäävuoden huiput". Vähän aikaa sitten ( heinäkuussa 2012) tapettiin sudelta näyttävä koiraeläin Lieksassa, jota Poliisi omilla internetsivuillaan kuvalinkeissä kutsuu koirasudeksi. Susitutkijoiden ja koko susitutkimuksen toimesta on annettu julkisesti ymmärtää, että maassamme oleva susipopulaatio olisi lähes puhdas susipopulaatio - joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta - eikä olla julkisesti tiedotettu siitä mahdollisuudesta, että todellisuudessa suurin osa populaatiosta saattaakin olla suden sekä koiran risteytyksiä jotka ovat ihmisille vaarallisia ja joiden ei millään tavoin kuuluisi nauttia sudensuojeluohjelmasta. Esim. Pöytyällä ammutun pannoitetun eläimen väitettiin tutkijoiden mielestä olevan susi ja asian tiimoilta vaadittiin poliisitutkintaa, vaikka nyt on käynyt selville, että jo kaksi asiantuntijaa ovat ehdottomasti sitä mieltä, että ammuttu eläin on koirasusi (suden ja koiran risteytys). Asiantuntija Eirik Granqvist (Åbo Underrättelserissä 18.1.2012) Helsingin yliopiston Eläintieteellisen museon monivuotinen ylikonservaattori joka on toiminut viimeisinä vuosina mm. Professorina Kiinassa , on kirjoittanut mm. seuraava: ..."on nyt saatu selville että Pöytyän sekarotuiset ovat peräisin Kuhmoisten sekarotulaumasta." Eirikin lisäksi Kanadalainen villieläinprofessori Calgaryn Yliopistosta joka toimi mm. experttinä oikeudenkäynnissä Kanadassa, kun kyseessä oli Kenton Joel Carnegien tapaus, jossa 22-vuotias kanadalainen opiskelija tuli tapetuksi ja syödyksi susien toimesta vuonna 2005 (hän on yksi maailman pätevimpiä asiantuntijoita susikysymyksissä) kirjoittaa koskien Pöytyän tapausta seuraavaa sähköpostissaan Eirik Grangvistille (2012) joka on annettu julkiseksi tiedoksi myös medialla: "En olisi kutsunut Pöytyällä, Lounais-Suomessa 15.1.2012, ammuttua eläintä sudeksi vaan koiraksi. Siltä puuttuu kokonaan susimaisen turkin koostumus sekä suden kehon ja pään tuntomerkit, jotka kuuluisivat kelta-harmaalle sudelle. Sillä on lyhyt karva, joka ei ole tyypillinen susille, mutta koirille kylläkin. Kuten mainitsin, olisin luullut sitä koiraksi. Se voisi olla sekarotuinen, ja sellaisena siinä on enemmän koiraa kuin sutta. Pääkallo pitää säästää rikosteknisiä analyysejä varten, koska se on siinä tutkimuksessa tärkeämpi kuin dna-analyysit." (tiedote arvostetun Kanadalaisen professorin lausunnosta on lähetetty mediaan). On lisäksi mielenkiintoisen hämmentävää, että luontoliiton susiryhmä (joka pitää itseään asiantuntevana organisaationa) piti pannoitettua koirasutta sutena joka oli heidän kampanjansa keulakuva - varsin mielenkiintoista on myös se, että kyseinen sekarotuinen koiran sekä suden risteymä ylipäätänsä oli "osaavien" susitutkijoiden toimesta pannoitettu. Molemmat asiat osoittavat mielestäni kiistattomasti sen, että maassamme sudensuojelun nimissä pannoitetaan sekä tietoisesti suojellaan myös koirasusia susina. Turun sanomat toi esille artikkelissaan 27.1.2012 susitutkijoiden tehneen aikaisemmin erehdyksen koskien tapettua pannoitettua eläintä: "Tutkimus kaatoi myös petotutkijoiden aikaisemman oletuksen, että ammuttu alfanaaras olisi ollut Yläneen reviirin alkuperäinen valtiatar. Kuusivuotias pantanaaras oli siihen aivan liian nuori." Suomalainen eläkkeellä oleva susitutkija Erik S. Nyholm kyseenalaisti Pöytyällä ammutun eläimen geeniperimän vastoin nykyisten susitutkijoiden näkemyksiä (tästä kirjoitti Aamulehti 1.4.2012)

 

Maamme nykyiset susitutkijat julkisuudessa väittävät, että risteymät olisivat helposti tunnistettavissa DNA- näytteiden perusteella ja että maassamme ei olisi koirasusia kuin korkeintaan silloin tällöin, jos ollenkaan. Tällainen väite on perätön, eikä sillä ole todellisuuspohjaa ja se saa aikaiseksi lukemattomia kysymyksiä joihin suomalainen susitutkimus ei ole pystynyt tähän päivään mennessä perustellusti vastaamaan. Kuinka suuresta osasta maamme nykyistä ns. susipopulaatiota on otettu DNA- näyte? Jos sitä ei olla otettu kaikista susista / koirasusista, niin kuinka voidaan väittää populaation olevan lähes täydellisesti puhdas koirasusista? Lisäksi rajan pinnassa / rajan yli kulkevat yksilöt / laumat, miten niiden geeniperimä? Eikö ole aika mielivaltaista antaa susitutkimuksen nimissä suurelle yleisölle ymmärtää, että populaatiossa olisi vain erittäin pieni osa risteymiä, kun siitä kuitenkaan ei ole esitettävissä mitään todistettavaa todistusaineistoa? On huomattava, että Suomeen sekä pohjoismaihin sudet ovat tulleet Venäjältä - Venäjällä on monien tutkijoiden mukaan (venäläinen susitutkimus) paljon koirasusia. Mihin suomalaisten sekä pohjoismaisten susien DNA:ta on verrattu - suomalaisiin ns. susiinko, jotka ovat osa Venäjän suurta populaatiota ja jossa tunnetusti venäjän tutkijoiden mukaan on paljon koirasusia? Onko tutkimuksessa kenties verrattu suomalaisten koirasusien DNA:ta muihin pohjoismaisiin koirasusien perimään vai mistä on kysymys? Kuinka puhdas geneettisesti ylipäätänsä on pohjoismainen ns. susipopulaatio ja miten pohjoismainen ns. susipopulaatio eroaa Venäjän populaatiosta (jossa on paljon koirasusia)?

Pöytyällä ammuttua koiraeläintä suomalaiset "asiantuntijat" väittivät sudeksi julkisuudessa tuoden esille mm. sen, että "geneettisen analyysin perusteella naaras kuului selkeästi suomalaiseen susipopulaatioon eikä ollut koiran ja suden risteymä". Koko väite on täysin naurettava, koska mihin ammutun eläimen DNA:ta on verrattu - suomalaiseen koirasuteen vai aitoon harmaasuteen? Suomen sudet ovat osa Venäjän suurta susipopulaatiota - Venäjällä on venäläisten tutkijoiden mukaan paljon koirasusia (susien sekä koirien risteymiä). Jos Venäjällä populaatiossa on paljon koirasusia - miksi niitä ei olisi Suomessa, koska kysymyshän on samasta suuresta populaatiosta? Jos Suomen populaation alkuperä on ainakin joiltakin osin koirasusissa (ovathan Suomeen sudet / koirasudet tulleet rajan takaa Venäjältä), kuinka siitä itsestään olisi yht`äkkiä muodostunut täysin puhdas susipopulaatio? Kuinka puhdas ylipäätänsä geneettisesti on suomalainen ns. susipopulaatio ja miten se eroaa Venäjän populaatiosta? Lisäksi väite saa aikaiseksi suuria kysymyksiä koskien koko susipopulaatiota yleensä. Kuinka lähellä yleisesti ottaen sudet ovat koiraa - tämä olisi varmasti tieto, jonka varsin monet tahtoisivat tietää; ja mistä löytyy se alkuperäinen harmaasusipopulaatio jota tulisi suojella ja jossa ei ole ripaustakaan koiraa? On selvää, että jokaisessa koirassa on kyllä "ripaus" sutta, mutta alkuperäisessä harmaasudessa ei ole ripaustakaan koiraa - onhan koira jalostettu sudesta eikä päinvastoin. Vai onko asia sittenkin niin, että nykyisen pohjoismaisen susitutkimuksen toimesta koirasta aletaan jalostamaan sutta - ja jos on, niin eikö se ole silloin sama asia kuin veden kantaminen tyhjään kaivoon tai säkillä valon vieminen pimeään torppaan; molemmat toimet ovat yhtä hullutusta ja tuomittu epäonnistumaan. Maamme susitutkimus on niellyt vuosien aikana valtavia määriä veronmaksajien rahoja eikä edes varmuutta susipopulaatiomme alkuperästä saatikka puhtaudesta ole. Pyritäänkö tietoisesti suomalaisia pitämään pimennossa mm. koirasusien suhteen, vai eikö mitään todellista tutkimusta olla edes tehty. Jos on, niin tutkimustulokset suurelle yleisölle luettavaksi mahdollisimman nopeasti perusteluineen - se olisi vähintä, mitä suomalainen susitutkimus voisi kasvonsa säilyttääkseen tehdä sillä veronmaksajien ylläpitämällä toiminnalla pitää tuottaa myös perusteltua tulosta. Tähän selvästikään RKTL ei ole tähän mennessä pystynyt mm. koirasusien suhteen tai sitten se ei ole yksinkertaisesti vain tahtonut.

 

Konservaattori Eirik Granqvist kyseenalaisti v.2012 suomalaisen koiraeläingeneettisen tutkimuksen väittäessään, että Pöytyän sudet olivat koirasusia. Suomalainen susitutkimus kuitenkin pitää kiinni näkemyksestään, että DNA- testeillä voitaisiin luotettavasti erottaa risteymät aidosta sudesta. Maamme susitutkijoiden väite tuntuu mielivaltaiselta, koska esim. Yhdysvalloissa epäilyttävissä tapauksissa koirasusitutkimuksissa käytetään kahta tutkimustiimiä, genetiikan asiantuntijoita sekä morfologian (muoto/ulkonäkö) asiantuntijoita. Suomalaisesta yksityisestä dna-laboratoriosta kysyttiin myös tietoa DNA-testien luotettavuudesta. Vastaus oli, että sellaista testiä ei heidän tietojensa mukaan ole vielä olemassa, joka kertoisi suoraan onko kyseessä koira vai susi. Onko Pohjoismainen sekä Etelä- Eurooppalainen susitutkimus täysin eri linjoilla kuin esim. Yhdysvalloissa ja jos on, niin mihin se perustuu? Miten on mahdollista, että suomalainen yksityinen DNA-laboratorio väittää, että sellaista testiä ei heidän tietojensa mukaan ole vielä olemassa, joka kertoisi suoraan onko kyseessä koira vai susi?

 

Koirasusien määrä pitäisi maassamme pikaisesti selvittää, koska ne ovat todistettavasti vaarallisia ihmisiä kohtaan, uhka karjataloudelle ja hävittävät aidon harmaasuden populaatiota sekä ovat uhka luonnon monimuotoisuudelle. Käännös saksankielisestä artikkelista jonka kirjoittanut Eläintieteen professori Saksasta, Christoph Stubbe, Der Wolf in Russland – historische Entwicklung und Probleme, joka ilmestyi vuonna 2008 aikakauslehdessä Beiträge zur Jagd- und Wildforschung, Bd.33 sivuilla 325 -364  (Suomentanut Kaarlo Nygrén).  (Sudet ja koirat) "Esiintyykö suden ja koiran risteytymistä ja kuinka tällaisten jälkeläiset käyttäytyvät? Tämä kysymys esitetään uudelleen ja uudelleen ja siihen vastataan vaikka minkälaisin perustein.  Rjabovin (1990) mukaan susinaaraat, harvemmin urokset pariutuvat koirien kanssa. Lähes koko Voroneshin piirikunnassa paitsi sen pohjoisilla ja koillisilla alueilla oli sellaisia hybridejä. Ne elivät yhdessä puhdasrotuisten susien kanssa. Risteytymät aiheuttivat maataloudelle enemmän vahinkoja kuin sudet. Asutusten ja kaupunkien liepeillä eli villiytyneiden koirien kantoja. Niitä tapettiin vuosittain noin 4 000 kappaletta. Se oli kuitenkin vain noin viidesosa kannasta. Otukset ruokailivat yhdyskuntajätteillä ja eläintilojen raadoilla. Ne vierailivat myös tuntemissaan susilaumoissa. Rjabov tiesi 22 sellaista villikoirien esiintymiskeskusta. Niissä ei säännön mukaan ollut varsinaista susikantaa. Kaikki sudet eivät tappaneet koiria. Susien lisääntymisen myötä muutamat koiraesiintymät katosivat. Villikoirien metsästys ei ollut helppoa. Ne siirtyivät nopeasti omilta alueiltaan ympäröiviin metsiin. Koirat saattoivat pentunsa maailmaan yleensä majavanpesässä tai mäyränluolassa. Usein niiden mielisaalista olivat saksanhirvet. Krutovskaja (1977)  on tutkinut ihmisen läheisyyden vaikutusta susiin Lenan pylväiden luonnonsuojelualueella. Erästä naarassutta seurattiin 15 vuoden ajan. Tutkija tuli seuraaviin johtopäätöksiin:  Ihmisten hoidossa oleva susi ei osoita koirien kurinalaisuutta. Se pelkää ihmisiä. Ihmisen seurassa eläminen koirien tapaan ei ole sudelle mahdollinen. Siitä ei ole kotieläimeksi. Se ei lähde ”kumppanuuden tielle”. Sitä voi pitää vain erityisilla eläintiloilla tai eläintarhoissa. Suden kouluttaminen on kovaa työtä. Sirkuksissakin on kaikenlajisia suurpetoja, mutta ei susia. Suden kehittymiseen ihmisen hyötyeläimeksi vei 10 000 vuotta. Koirasusista on olemassa vain vähän kirjallisuutta. Näissä eläimissä ovat voitolla suden ominaisuudet. Krutovskaja tarkkaili myös viittä koirasutta, jotka olivat tulosta sattumanvaraisesta susinartun ja koirauroksen pariutumisesta. Eräs oli peräisin risteytymisestä skotlanninpaimenkoiran kanssa. Vain yksi seoksista näytti ulkonaisesti sudelta. Leningradin eläintarhan 15 hybridillä ei ollut minkäänlaisia koiraominaisuuksia. Seitsemän niistä tuli pentuiässä. Kaikkia oli hyvin vaikea kouluttaa. Vain eräällä krasnojarskilaisella eläintilalla onnistuttiin saamaan toista tai kolmatta sukupolvea risteytyksestä olevia ihmisille käyttökelpoisia yksilöitä. Risteymiä syntyi alueilla, joissa oli vain vähän susia. Danilkin (1979) tutki Etelä-Uralilla vuosina 1971-1976 , miten koirasudet pyytävät siperianmetsäkauriita. Kahdeksan tapausta seurattiin silminnäkijänä ja 26 jälkien perusteella. 17 niistä johti kaatoon. Aikuiset olivat suurikokoinen susi ja pienehkö koirasusi. Hybridit olivat hieman sutta pienempiä ja hieman eri väriä (ruskehtavia). Kauristiheys oli noin 30 tuhannella hehtaarilla. Koirasudet hiipivät lähietäisyydelle (joskus 15 m päähän) kauriista. Yleensä ne saivat kauriin ensimmäisen sadan metrin matkalla, viidessä tapauksessa ne repivät sen makuukselle tai sen viereen, neljästi kyseessä oli vahva yksinäinen pukki. Usein kauriit pääsivät pakoon. Niitä ei seurattu pitkälle. Toisin kuin sudet muodostavat koirasudet kesäisin jopa 18 eläimen laumoja. Koirien tehtävät jakautuivat pyynnissä. Osa niistä ajoi, toiset olivat passissa. Tavallisesti ne ajoivat saaliseläimiä enintään 300-400 metriä. Sudet eivät seuraa saalistaan kovin pitkälle, koirat jatkavat pitemmälle. Kaikissa koirasusien ulosteissa oli kauriinkarvoja. Vuonna 1971 oli sadalla neliökilometrillä 300 metsäkaurista ja pari koirasutta. Vuoteen 1976 mennessä koirasusien määrä oli kymmenkertaistunut ja kauriskanta supistunut neljäsosaan. Keväällä 1974 Danilkin löysi 87 kauriin jäänteet koirasusien jäljiltä. Niillä ei ollut minkäänlaista luonnon terveyspoliisin otetta, koska ne tappoivat etupäässä terveitä kauriita. Myös Kantemirovin alueella seurattiin vastaavanlaisia risteymiä. Nämä koirasudet eivät ihmistä pelänneet. Iso koira pariutui susinaaraan kanssa. Seurauksena oli, että seutu pian sai asukkaikseen koirasusia. Brjanskin alueella tavattiin koirasusipoikue vuonna 1965. Leningradin eläintieteen laitokselle toimitettiin näytteitä kahdesta koirasudesta.Yksi oli ammuttu neljän laumasta yöpyynnin yhteydessä. Toinen oli narttu, jonka yli ajettiin autolla maantiellä. Saantipaikkojen väli oli 200 kilometriä." (ote Stubbin artikkelista)

 


Suurpedot ja Luonto ry:n kyselyyn v.2012, jossa tiedusteltiin sitä, että aiheuttaako susien pannoitukset eläimelle kohtuutonta haittaa, RKTL vastauksessaan vetosi eläinkoelautakuntaan joka antaa heille luvan susien pannoitukseen. Omaa mielipidettään he eivät antaneet kysymykseen joka heille esitettiin. Vedotessaan eläinkoelautakuntaan RKTL vetosi samaan instanssiin joka antaa luvat mm. raakojen eläinkokeiden tekemiseen jotka aiheuttavat eläimille "tieteen nimissä" suurta kärsimystä sekä tuskaa. Vetoamalla eläinkoelautakuntaan  ja vastaamatta suoraan alkuperäiseen kysymykseen Eero Helle sekä Riitta Rahkonen eivät siis jättäneet pois mahdollisuutta jossa pannoitetulle sudelle aiheutuu kärsimystä sekä tuskaa. Villieläimen tulisi saada viettää mahdollisimman luonnollista elämää ja siksi tulisi ehdottomasti kieltää susien pannoitukset jotka ovat eläinrääkkäystä. Ei ole oikein - saatikka inhimillistä, jahdata susia ensin lumikelkoilla sekä helikoptereilla ja sen jälkeen asentaa luonnoneläimen kaulaan leveä panta, joka kerää likaa pannan sekä ihon väliin hiertäen turkin rasvaiseksi sekä likaiseksi; tällaisen toimenpiteen jälkeen iho voi mennä rikki ja pahoin tulehtua. Pannoitettu eläin voi myös jäädä pannastaan kiinni (mm. suden pesiessä kantojuurakossa tai hiekkatörmään kaivamassaan pesässä) ja kokea hitaan sekä tuskallisen kuoleman, puhumattakaan siitä, että pannan alle voi mennä eläimen kieriskellessä raadoissa kaikenlaisia bakteereja ja sinne voi kerääntyä paljonkin mutaa sekä hiekkaa. Surullisinta sekä epäinhimillisintä tässä pannoituksessa on mielestäni se, että pannoitettu eläinraukka ei pääse itse raapimaan pannan alle kokoontuneita turvapaikan etsijöitä; kirppuja sekä loisia - eikä mitenkään hoivaamaan tulehtunutta ihoa. On suorastaa järkyttävää, että luonnonsuojelun, tieteen ja sudensuojelun nimissä susille aiheutetaan tällaista tuskaa sekä kärsimystä. Maaseudun tulevaisuudessa 28.02.2012 kirjoitettiin, että Ruotsissa eräältä sudelta otettiin panta pois koska se oli hiertänyt verille eläimen kaulan. On edesvastuutonta, että susitutkijat pannoittavat maassamme veronmaksajien rahoilla susia aiheuttaen näille suunnatonta kärsimystä suuren yleisön hiljaa hyväksyessä tällaisen eläinrääkkäyksen.

 

Kysyttäessä, että mitä susitutkimus maksaa ja ketkä sen maksavat, RKTL ilmoitti vastauksessaan seuraavaa: "Karkeasti arvioiden susitutkimuksen osuus RKTL:n suurpetotutkimuksesta on 40-50%". Tuntuu käsittämättömältä, että veronmaksajien ylläpitämää toimintaa valvotaan niin huonosti, että RKTL ei pysty varmuudella ilmoittamaan summia mitä sudentutkimukseen menee. Lisäksi herättää kysymyksiä se, miksi suteen menee prosentuaalisesti kokonaissummasta lähes puolet, eli miksi yksi eläin neljästä ansaitsee suuremman huomion kuin muut suurpetomme? Miksi esim. karhun liikkeitä mm. pannoituksen avulla ei seurata yhtä paljon kuin susia jne.? Mistä on kysymys tässä "susibuumissa" joka vie RKTL:n rahoituksesta noin puolet jättäen muut suurpetomme varjoonsa? Eikö ilves, ahma ja karhu olekaan yhtä arvokkaita kuin susi - ja jos ei, niin miksi?

 

Todellisuudessa erilaiset susiin liittyvät tutkimukset pelkästään nielevät valtavia summia veronmaksajien rahoja, esimerkkinä Juha Hiedanpää (RKTL:stä) saa 740 418 euroa hankkeeseen ajalle 1.9.2011-31.8.2015 jonka tarkoitus on seuraava: "Hankkeen julkinen kuvaus"... Susikannan kasvu ja levittäytyminen Länsi-Suomeen aiheuttaa yhteiskunnallisia jännitteitä. Villieläinten ja ihmisten elämänmuotojen yhteensovittamiseksi on luotu erilaisia yhteiskunnallisia järjestelyjä, instituutioita. Aina instituutiot eivät sovi hyvin yhteen paikallisten tapojen tai muiden inhimillistä toimintaa ohjaavien instituutioiden kanssa. Tämän hankkeen tarkoituksena on selvittää, mistä yhteensopimattomuudessa on kyse. Sovellamme etnografista tutkimusstrategiaa ja pragmatistista kollektiivisen toiminnan teoriaa. Tutkimuksessa luodaan teoreettista ja paikallista potentiaalia ymmärtää institutionaalisia ja sosioekologisia olosuhteita ja keinoja keksiä ratkaisuja elinolojen, suden suojelun ja yhteiskunnan tarpeiden turvaamiseksi (http://webfocus.aka.fi/ibi_apps/WFServlet?IBIF_ex=x_HakKuvaus&CLICKED_ON=&HAKNRO1=253750&UILANG=fi)

 

Kun yhteen tutkimukseen on myönnetty yli 700 000 euroa, niin voi vain arvailla mitä esim. susitutkija Ilpo Kojolan viiteen tutkimukseen veronmaksajien rahoja uppoaa - puhumattakaan tietysti muista susitutkijoista. Kojolan tutkimuksista voit lukea internetistä os.http://www.mitietorakenteet.fi/hankehaavi/MIT.php?MITform=hanke&MITinform=&MIT%5Buusihaku%5D=reset&vapaahaku%5Btietue_LIKEAL%5D=ilpo+kojola&vapaahaku%5Basiasanat_LIKEALAND%5D=&kenttahaku%5Borg_LIKEIN%5D%5B%5D=RKTL&kenttahaku%5Bvaihe_LIKEIN%5D%5B%5D=k%E4ynniss%E4&MIT%5Buusihaku%5D=hae+ja+listaa  

 

Kuten olen aikaisemmin tuonut esille, niin susiensuojelussa perimmäisenä motiivina on raha. Susiin liittyvät erilaiset yksityishenkilöiden tutkimukset sekä RKTL:n viranomaistyö nielevät suuria rahamääriä veronmaksajien kukkarosta. Kaikki se valtava rahamäärä joka laitetaan erilaisiin tutkimuksiin sekä RKTL:n suorittamaan susitutkimukseen löytäisi varmasti yhteiskunnassamme sopivampiakin kohteita kuten esim. vanhukset sekä lapset ja nuoret. Samanaikaisesti kun yhteiskunnassamme valitetaan rahojen puutetta elintärkeisiin kohteisiin, työnnetään surutta valtavia summia järjettömään sudensuojeluun. Ei ole siis mikään ihme, jos Suomessa susivastaisuus lisääntyy tällaisen mielettömän politikoinnin seurauksena. Rahat totisesti menevät maassamme "suden suuhun" ja mikäli samaa mieletöntä suuntausta jatketaan, niin "hukka meidät totisesti perii" sillä sen verran "susimaista" on tämä suuntaus, jossa hätää kärsivien yhteiskuntamme jäsenten oikeudet poljetaan jalkoihin ja samanaikaisesti huolettomasti sijoitetaan rahaa vähintäänkin arveluttaviin kohteisiin, kuten susitutkimukseen. Suomalaisella susitutkimuksella on "lampaan villat" mutta suden sisin.

 

Suurpedot ja Luonto ry:n kysymykseen, että onko susia siirtoistutettu maassamme, RKTL vastasi mm. seuraavaa: "Suomessa ei suoriteta susien siirtoistuttamista. Susikannan levittäytymisen tulee tapahtua luontaisesti nuorten susien vaeltamisen kautta". Tässä kohdin lausunnossaan RKTL jälleen peittelee totuutta, sillä Maaseudun tulevaisuuden artikkelissa 2.7.2012 todetaan: "valtionhallinnon korkea virkamies vahvistaa, että hallinnossa on ollut takavuosina epäilyjä siitä, että susia siirrettäisiin salaa. Viranomaiset ovat tehneet omia tutkimuksiaan asiassa. Prosessit ovat kaatuneet näytön puutteeseen." Tuntuu oudolta JOS RKTL ei olisi ollut tietoinen tästä ja avoimuuden nimissä olisi ollut hyvä, jos lausunnossa myös tämä olisi RKTL:n toimesta tullut esille. Se ei kuitenkaan tullut ja siksi heidän antamansa lausunto vain vahvistaa sitä kuvaa, että RKTL salaa asioita liittyen suurpetotutkimukseen. Juuri tällaisten asioiden takia maassamme yhä lisääntyvä joukko ihmisiä ei luota RKTL:n antamiin tietoihin koska niissä joko suorasti tai epäsuorasti annetaan tarkoituksella harhaanjohtavaa tietoa.

 

Kysymykseen; mitä tuloksia susitutkimus on tähän mennessä tuottanut, RKTL viittaa erilaisiin lähinnä englanninkielisiin internetartikkeleihin eikä suostu vastaamaan kysymyksiin suorilla vastauksilla. Todellisuudessa RKTL:n tuottama susitutkimus ei ole saanut mitään sellaista aikaiseksi, mitä emme jo tietäisi. Missään ei ole esim. esitettävissä jotakin sellaista perustavaa laatua olevaa tutkimustulosta, joka olisi uutta ja jota ei löytäisi jo jostakin muualta. Susien liikkeistä saamme tietoa metsästäjien toimesta, siihen ei RKTL:ää tarvita. Susien ravinnosta saamme tietoa jo tehdyistä tutkimuksista maailmalta, siihenkään emme tarvitse RKTL:ää. Todellisuudessa maamme kansalaiset eivät tarvitse RKTL:n tekemää susitutkimusta, mutta RKTL tarvitsee kansalaisiamme saadakseen toiminnalleen rahat veronmaksajien kukkarosta. Ei ole olemassa yhtään uutta tutkimustulosta jolla olisi oikeasti merkitystä ja jonka RKTL olisi pystynyt tuottamaan. Ei yhtäkään!

 

Samaa peittelevää sekä valheellista linjaa RKTL jatkaa myös muiden kysymyksien suhteen. Suurpedot ja Luonto ry:n kysymykseen; kuinka kauan ja millä perustein susitutkimusta aiotaan jatkaa, RKTL vastaa mm. seuraavaa: "Lajin ympärille on syntynyt matkailuyrittäjyyttä ja harrastustoimintaa. Susikannan hoito ja suteen liittyen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisu edellyttävät tutkimustietoa ja vaihtoehtoisia toimintamalleja myös tulevaisuudessa". On suorastaan mielivaltaista, että RKTL vastineessaan antaa ymmärtää olevansa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisija koskien susipolitiikkaa ja kuitenkin vain yhdestä näkökulmasta käsittelee susipolitiikkaa kirjoittaessaan, että lajin ympärille on syntynyt matkailuyrittäjyyttä ja harrastustoimintaa jättäen tarkoituksella pois sen, että kuinka paljon ylisuuri susikanta on vakavasti häirinnyt monia elinkeinoja ja ollut myös suurena uhkatekijänä monille harrastuksille (mm. metsästyskoiraharrastus sekä jokamiehenoikeudet; monet pelkäävät mennä marjaan sekä sieneen ylisuuren susikannan takia jne.). Lisäksi ylisuuri susikanta luo synkän leiman myös metsästysmatkailun ylle sillä susien aikaansaamat yhä harvenevat riistakannat vähentävät asiakkaita tämän elinkeinonharjoittajien toiminnassa. Tässäkin vastauksessaan RKTL osoittaa olevansa sudensuojelun puolella eikä sitä todellisuudessa kiinnosta tarkastella asioita kokonaiskuvan perusteella vaan ainoastaan sudensuojelun näkökulmasta. Näin ollen RKTL on täysin väärä taho tuomaan itseään esille yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijana koskien mm. susipolitiikkaa. Jos kysymme niiltä ihmisiltä, jotka tavalla tai toisella kärsivät ylisuuresta susikannasta, niin he eivät tahdo RKTL:ää sovittelijaksi, sillä kyseisen instituution näkemys on erittäin puolueellinen eikä se mitenkään käytännössä huomioi susialueilla elävien ongelmia, vaikka valheellisesti väittääkin muuta.


Jos susitutkimusta aiotaan jatkaa sillä perustein, että RKTL pystyisi tuottamaan tietoa jonka tarkoitus on saada yhteiskunnalliset ongelmat koskien susipolitiikkaa ratkaistuiksi, niin on järjetöntä sekä perusteetonta tällä perusteella - kun tiedämme RKTL:n puolueellisuuden - antaa enää yhtään rahaa veronmaksajien kukkarosta tämän mielivaltaisen toiminnan ylläpitämiseen joka ei ole pystynyt tuottamaan mitään uutta tietoa sudesta ja joka ei millään tavalla yritä löytää ratkaisua maamme susiongelmaan koska se pyrkii suojelemaan yksipuolisesti susia hinnalla millä hyvänsä. RKTL:n susipolitiikka on väkisin runnonut jalkoihinsa susiongelmat (vähätellen niitä) ja tiedottanut valheita valheiden perään totuuksina (kuten käsittelemämme kirjelmäkin osoittaa),

 

Suurpedot ja Luonto ry:n lähettämässä kirjeessä kysymykseen; miksi sudet tulevat pihapiireihin RKTL vastasi seuraavin sanoin: "Suden liikkuminen pihapiireissä voi johtua useista eri syistä. Mahdollisia syitä ovat esimerkiksi erot yksilöllisessä käyttäytymisessä, kesyyntyminen, kulkureiteille osuminen tai ravinnonhaku. Arvokasta tietoa susien liikkumisesta ja käyttäytymisestä saadaan pannoitettuja yksilöitä seuraamalla". Tämä vastaus oli ehkä yksi mielivaltaisimmista vastauksista joita RKTL lausunnossaan esitti, sillä se todistaa kiistattomasti sen, että kyseinen susia tutkiva organisaatio ei tiedä susista sen enempää kuin kuka tahansa suomalainen "kaduntallaaja". Jokainen nimittäin tietää, että sudet tulevat pihapiireihin mahdollisesti jo mainituista syistä johtuen. RKTL:n vastaus oli sama kuin minkä olisi saanut kysyttäessä asiaa keneltä tahansa suomalaiselta vastaantulijalta. Lisäksi RKTL vielä kehtasi lopussa vedota siihen, että arvokasta tietoa saadaan pannoitettuja yksilöitä seuraamalla eikä voi tähän yhteyteen muuta kuin esittää hyvin oleellisen kysymyksen: jos jo saatu tieto on ollut noin olematonta ja surkeaa, niin mihin edes tarvitsemme koko pannoitusta - saatikka susitutkimusta yleensä?

Toisaalta tätä kysymystä on turha esittää, koska me kaikki tiedämme vastauksen ja se kuuluu: pannoitusta tarvitaan siihen, että RKTL voi sen avulla lypsää veronmaksajien rahoja susitutkimukseen joka ei palvele oikeasti ketään eikä tuota mitään uutta tietoa kenellekään. Susitutkimus on vain hyvä keino saada ihmisiä enemmän bisnesmäisten luonnonsuojelujärjestöjen piiriin lahjoittajiksi sekä tukijoiksi.

 

Kysymykseen; onko susi mielestänne vaarallinen ihmiselle, RKTL joutui myöntämään kylmän tosiasian seuraavin sanoin: "... susi ei ole ihmiselle vakavaksi vaaraksi kuin ehkä yksittäisissä tapauksissa". Olemme tässä kirjassa lyhyesti käsitelleet mikä on RKTL:n virallinen kanta vuonna 2012 susipolitiikkaan Suurpedot ja Luonto ry:n lähettämän kyselyn perusteella ja havainneet suomalaisen susitutkimuksen olevan vain illuusio jossa veronmaksajien rahoilla pidetään yllä toimintaa joka ei oikeasti tuota mitään uutta susitutkimuksen saralla puhumattakaan siitä, että sen tiedotus perustuisi realistisuuteen saatikka ottaisi huomioon susiongelmista kärsivien näkemykset. Suomalaisen susitutkimuksen tarkoitus on vain palvella niiden luonnonsuojelujärjestöjen linjaa jossa pyritään suojelemaan susia hinnalla millä hyvänsä. RKTL:n tarkoituskaan ei ole tehdä puolueetonta tutkimusta - jos nyt ylipäätänsä edes mistään tutkimuksesta voidaan puhua - vaan vääristää sudesta saatavaa kuvaa siten, että suuri yleisö hyväksyisi susien määrän kasvattamisen maassamme. Näin ollen RKTL on vain luonnonsuojelujärjestöjen peiteorganisaatio - loppupeleissä nämä järjestöt käärivät valtavat taloudelliset voitot susiensuojelun nimissä niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin.

 

Jokainen suomalainen veronmaksaja on oikeutettu esittämään seuraavat kysymykset koska hänen kukkarosta käsinhän tätä järjetöntä toimintaa ylläpidetään: Mihin tarvitsemme RKTL:n suorittamaa susi- sekä suurpetotutkimusta kun mitään todellista näyttöä mistään uusista tuloksista ei yksinkertaisesti ole? Kenelle RKTL tekee tutkimusta koska lausunnossa jossa he vastasivat Suurpedot ja Luonto ry:n lähettämään kyselyyn viitattiin lukemattomiin englanninkielisiin artikkeleihin joita tutkijamme ovat tehneet? Jos tutkimusta tehtäisiin suomalaisille, kuten tulisi tehdä koska onhan kysymyksessä suomalaisten veronmaksajien rahat, niin miksi artikkeleita on niin vähän suomenkielellä? Miksi veronmaksajien tulisi rahoittaa toimintaa joka vääristelee sekä salailee tietoja eikä pysty tuottamaan mitään näkyvää sekä uutta tulosta tutkimuksistaan? Onko kysymyksessä vain eri luonnonsuojelujärjestöjen maailmanlaajuinen bisnes, jota johdetaan EU:n taholta ja siksikö suurin osa artikkeleista on englanninkielisiä? Onko kysymyksessä suuremman luokan huijaus jota johdetaan ulkomailta käsin ja uhreja ovat suomalaiset veronmaksajat?

 

Suomessa RKTL:n toimintaa valvoo sekä säätelee Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön tulee kohdella kaikkia yhteiskuntamme elinkeinoharjoittajia tasapuolisesti, mutta myöntämällä sudenpyyntilupia vain poronhoitoalueelle turvaamaan poroelinkeinoa se on asettanut muualla kuin poronhoitoalueella asuvat elinkeinoharjoittajat toisarvoiseen asemaan koskien susivahinkoja sekä susikannan luomaa uhkaa mm. karja -ja lammastaloudelle. Ministeriön toiminta suhteessa susiensuojeluun on syyllistynyt mm. kansalaistemme eriarvoiseen kohteluun joka on tuon tason organisaatiolta erittäin valitettavaa toimintaa koko yhteiskuntaamme ajatellen. Lisäksi Ministeriö on muutoinkin toiminut suhteessa susiensuojeluun tähän asti erittäin epäloogisesti, vastuuttomasti sekä susia suojelevien luonnonsuojelujärjestöjen "juoksupoikana". Maa- ja metsätalousministeriön toiminta, jossa pyritään lisäämään maahamme susikantaa "hinnalla millä hyvänsä" tulee esille tutustuessa tarkemmin heidän itsensä luomaan asiakirjaan. Tuossa asiakirjassa tulee esille mielivaltainen toiminta joka vähättelee muiden asiantuntijoiden näkemyksiä - ja jonka ainoa tarkoitus on vain lisätä maamme susikantaa entisestään. Susia suojelevassa linjauksessaan maamme ylimmällä riistaviranomaisella on ministeriön villat, mutta susia suojelevien luonnonsuojelujärjestöjen ääni. Kysymyksessä on organisaatio, joka totisesti ansaitsee nimityksen; susi lammasten vaatteissa.

 

Tällaista mielivaltaista toimintaa arvosteli mm. MTK v.2012, viittaan Maa- ja metsätalousministeriön muistioon (2.3.2012,Dnro 931/13/2011), jossa MTK toteaa seuraavaa: "Vastuu riistapolitiikasta on maa- ja metsätalousministeriöllä. Muistiossa todetaan, että "merkittäviä vahinkoja, joita ei voida mitenkään suojata, aiheutuu pääasiassa vain porotaloudelle". MTK on samaa mieltä siitä, että vielä tällä hetkellä suurimmat vahingot aiheutuvat porotaloudelle. Valitettavasti merkittäviä vahinkoja aiheutuu myös muille elinkeinoille poronhoitoalueen ulkopuolella. Esimerkiksi lammastilat Varsinais-Suomessa ovat kärsineet merkittäviä vahinkoja ja niiden tulevaisuus on vakavasti uhattuna susien lisääntymisen vuoksi. Kun MMM:n muistiossa em. tavalla myönnetään merkittäviä vahinkoja tapahtuvan myös poronhoitoalueen ulkopuolella (vaikkakin vähemmän kuin poronhoitoalueella), niin on hyvin erikoista, että näiden poronhoitoalueen ulkopuolisten merkittävien vahinkojen perusteella ei voitaisi kuitenkaan myöntää poikkeuslupaa vahinkoa aiheuttavien petojen poistamiseen.

 

Olisi järkevää, että ministeriö lisäisi lausuttavana olevaan asetusluonnokseen lupakiintiön myös poronhoitoalueen ulkopuolisia alueita varten. Käsittääkseni ministeriöllä on siihen jopa lain mukainen velvollisuus. Myös taloudellisten vahinkojen riski ja haitta monille elinkeinoille sekä maaseudun asukkaille on ylittänyt hyväksyttävyyden rajat. Susien suojelu ei missään tilanteessa saa ohittaa ihmisten perustuslaissa taattuja oikeuksia. Viranomaisten on kaikissa tilanteissa mm. kyettävä turvaamaan ihmisten henkilökohtainen turvallisuus ja elinkeinoharjoittamisen vapaus. Vastuu petopolitiikasta on lain mukaan ministeriöllä... Koska sudet aiheuttavat merkittäviä vahinkoja myös poronhoitoalueen ulkopuolella, niin MTK pitää Maa- ja metsätalousministeriön lain mukaisena velvollisuutena varautua myös niihin... Merkittävien vahinkojen vuoksi poikkeusluvat on sallittava myös poronhoitoalueen ulkopuolella. Tässäkin asiassa riistahallintaviranomaisten on voitava kohdella kaikkia elinkeinoharjoittajia ja muita kansalaisia tasaveroisesti. Luontodirektiivi ei kiellä poistamasta merkittävää vahinkoa aiheuttavaa petoa." MTK arvostelee muistiossa myös Maa- ja metsätalousministeriön toimintaa seuraavasti: ""Jatkuvasti yleistyvät ihmisten ja susien kohtaamiset myös etelä- ja länsi- Suomessa kertovat mieluummin susikannan kasvusta kuin laskusta. Ne myös kertovat susien arkuuden vähentymisestä, joka ajan kuluessa lisää vakavien vahinkojen riskiä näillä alueilla. Tämän vuoksi MTK ei pidä hyvänä ratkaisuna sitä, että ehdotettu asetus ei mahdollistaisi poikkeuslupien myöntämistä poronhoitoalueen ulkopuolella. Asetus ei mahdollistaisi edes ihmisiä selvästi uhkaavan suden poistamista poronhoitoalueen ulkopuolella. Muistion mukaan ko. eläimet voidaan poistaa poliisilain nojalla. MTK pitää valittua ratkaisua ja sen perusteluja erittäin huonona."

 

Myös Suomen riistakeskus v.2012 ihmetteli ministeriön käytäntöä. Viittaan samaan Maa- ja metsätalousministeriön muistioon (2.3.2012,Dnro 931/13/2011) jossa Suomen riistakeskus toteaa seuraavaa: "Lisäksi Suomen riistakeskus arvostelee ministeriön toimintaa seuraavasti: "Edellä olevan perusteella Suomen riistakeskus katsoo, että ehdotetulla rajauksella voi olla susikannan hoidon tavoitteiden kannalta epäsuotuisia vaikutuksia. Rajaus voi myös lisätä vastakkainasettelua poronhoitoalueen ja muun Suomen välillä. Suomen riistakeskus toteaa kuitenkin, että tämänhetkisessä tilanteessa poikkeuslupien rajaaminen poronhoitoalueelle voi tuntua Maa- ja metsätalousministeriöstä perustellulta Pöytyän susijahdin poliisitutkinnan vuoksi. Uutta asetusta annettaessa tulisi kuitenkin nähdä susipolitiikan hoitaminen kokonaisuutena ja pitää mielessä esimerkiksi Puolan tilanne, jossa suden täysrauhoitus on johtanut susitutkijoiden mukaan laajaan kansalaistottelemattomuuteen, eikä susikanta ole kasvanut rauhoituksesta huolimatta. Näin ollen Suomen riistakeskus pitää tarpeellisena uskottavan susipolitiikan toteuttamiseksi, että asetuksella mahdollistettaisiin poikkeuslupien myöntäminen myös poronhoitoalueen ulkopuolella metsästyslainsäädännön asettamissa rajoissa." "Suomen riistakeskus haluaa tuoda erityisesti esiin asetusehdotuksesta lausuessaan, että susien aiheuttamien vahinkojen tai niiden syntymisen uhka on todellinen myös poronhoitoalueen ulkopuolella ja ehdotetussa muodossa asetus voi aiheuttaa poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen susialueilla kritiikkiä ja tätä kautta erityisodotuksia poliisiviranomaisia kohtaan. Erityisen ongelmallista on, että poliisilain 25§:n nojalla ei välttämättä tulla ratkaisemaan etenkin koiriin ja kotieläimiin kohdistuvien erityisen merkittävien vahinkojen ennalta ehkäisemistä. Tässä suhteessa asetuksen rajaaminen koskemaan vain poronhoitoaluetta voi lisätä kansalaisten kokemaa pelkoa ja turvattomuuden tunnetta kotieläintensä puolesta poronhoitoalueen eteläpuolella, huolimatta mahdollisuudesta poistaa tarvittaessa turvallisuusuhkaa ihmisille aiheuttavat sudet poliisilain 25§:n nojalla."

 

Samassa muistiossa Maa- ja metsätalousministeriö tuo esille, että susia olisi koko maassamme (muistio v.2012) 180-210 kpl:tta. RKTL:n arvion mukaan susikannan on arvioitu vähentymättä kestävän 30% vuotuisen poistuman ja tämä tekisi vuodessa n. 60 sudenpyyntiluvan myöntämisen. On mielenkiintoista, että riistapolitiikan korkeimpana viranomaisena Maa- ja metsätalousministeri on myöntänyt susienpyyntilupia huomattavasti vähemmän ja nekin vain poronhoitoalueelle ikään kuin susivahinkoja ei tapahtuisi muualla Suomessa. Tätä linjausta ihmettelee myös Suomen Riistakeskus, jonka näkemys selviää samasta muistiosta (2.3.2012,Dnro 931/13/2011):"Vaikka susien aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat merkittävimmät poronhoitoalueella, Suomen riistakeskus korostaa, että sudet ovat aiheuttaneet mm. koira- ja kotieläinvahinkoja sekä monenlaista huolta susialueiden ihmisissä myös poronhoitoalueen eteläpuolella." ja lisäksi samassa muistiossa tulee esille myös Metsästäjäliiton näkemys jonka mukaan susienpyyntilupia pitäisi myöntää koko maassa eikä vain poronhoitoalueella: : "Metsästäjäliitto esittääkin poikkeuslupien lisäämistä kaikille tihentymäalueille koko maassa, myös muualle kuin vain poronhoitoalueelle, nyt suunniteltujen lisälupien lisäksi"

 

Poronhoitoalueella elää v.2012 Maa- ja Metsätalousministeriön mukaan 20-25 sutta, loput sudet elävät poronhoitoalueen ulkopuolella ja kuitenkin lupia on myönnetty viimeisinä vuosina pääasiassa vain poronhoitoalueelle. Ministeriö on arvioinut muistiossaan  (viittaan Maa- ja metsätalousministeriön muistioon 2.3.2012,Dnro 931/13/2011), että muualla kuin poronhoitoalueella yksi susi tulee maksamaan valtiolle korvauksina vain 750 euroa ja koska summa on mitätön, niin siksi ministeriö ei ole myöntänyt lupia poronhoitoalueen ulkopuolelle. Näin susia suojelevien luonnonsuojelujärjestöjen "juoksupoikana" ministeriö on jättänyt täysin huomioimatta esim. koiravahingot. Koiravahinkojen kohdalla ei läheskään kaikki tapaukset tule julkisuuteen johtuen susia suojelevasta lainsäädännöstä. Vuosittain koiria, erityisesti metsästyskoiria, joutuu susien saaliiksi huomattavasti enemmän kuin ilmoitetaan ja tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin kun koira katoaa ja mikäli sen ruhoa ei löydetä ei tapausta voida rekisteröidä suden tappamaksi. Toisekseen lukemattomat kansalaiset ovat menettäneet luottamuksensa korvausjärjestelmään eivätkä näin ollen ilmoita tapauksista, joissa koira on menetetty suden saaliiksi. Mitä tulee mm. karjaelinkeinoharjoittajiin, niin korvaussummiin ei tietenkään ole laskettu ammatinharjoittajien omilla rahoillaan tehtyjä ennakoivia toimenpiteitä eikä ammatinharjoittajan ajallista panostusta (joka tietysti on muusta ammatinharjoittamistoiminnasta pois) vartioidessaan karjaansa susilta. Korvausvahinkojen piiriin eivät kuulu myöskään eri kuntien järjestämät koulukyyditykset, joita joudutaan tekemään monissa kunnissa susien pyöriessä pihapiireissä sekä taajamissa saatikka ne kulut, kun lasten vanhemmat itse joutuvat kuskaamaan omalla kustannuksellaan lapsensa kouluun susipelon takia niissä kunnissa, joissa ei järjestetä erikseen koulukyytejä. Korvausvahinkojen piiriin ei tietenkään lasketa sitä valtavaa pelkoa, jota susialueilla asuvat ihmiset kokevat lastensa turvallisuuden puolesta, puhumattakaan elinkeinoharjoittajista jotka kokevat elinkeinonsa olevan uhattuna heidän mielestään ylisuuren susikannan takia. Myöntämällä sudenpyyntilupia vain poronhoitoalueelle on Maa- ja metsätalousministeriö laiminlyönyt törkeästi ne ihmiset, jotka asuvat poronhoitoalueen ulkopuolella. On sanomattakin selvää, että tällainen toiminta on erittäin tuomittavaa etenkin kun kysymyksessä on ministeriö, jonka pitäisi kohdella kaikkia maamme kansalaisia tasapuolisesti. Oikeudenmukaisuus on poljettu jalkoihin susia suojelevien tahojen toimesta ja kun tätä toimintaa ylläpitää ministeriö, voidaan puhua lähes diktatuurista sekä mielivallasta. Tätä taustaa vasten on suoranainen ihme, ettei tämänkaltainen petollinen ja salakavala toiminta ole saanut aikaiseksi suurta kansalaistottelemattomuutta niiden keskuudessa, jotka asuvat susialueilla.

 

Salakavalasti sekä viekkaan susimaisesti Maa- ja metsätalousministeriö yrittää paeta EU lainsäädännön taakse, vaikka todellisuudessa sen myöntämät sudenpyyntiluvat poronhoitoalueelle osoittavat kiistattomasti mahdollisuudesta antaa poikkeuslupia Suomen riistakeskuksen kautta. Viittaan jälleen Maa- ja metsätalousministeriön muistioon 2.3.2012,Dnro 931/13/2011, jossa lukee mm.: "Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteltu virkatyönä ehdotus poikkeusluvilla sallittavasta suden metsästyksestä metsästysvuonna 2011-2012. 2.8.2011 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (939/2011) kumoamisesta ja uuden 15 suden kiintiön asettamisesta. Siinä lisätään käytännössä suurinta sallittua saalismäärää 15 sudella eli sen puitteissa poikkeuslupaharkintaa voidaan Suomen riistakeskuksen toimesta tehdä... Luontodirektiivi sallii poikkeamisen tiukasta suojelujärjestelmästä. Direktiivin 16 artiklassa säädetään tarkemmin niistä yksityiskohdista, joita suojelusta poikkeamisessa on sovellettava. Suojelusta poikkeaminen on mahdollista, mikäli toimenpiteelle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua eikä poikkeaminen heikennä lajien suojelutasoa. Tämän lisäksi poikkeamisen on täytettävä yksi erityisistä poikkeamisperusteista: esim. erityisen merkittävien vahinkojen estäminen tai ns. kannanhoidolliset perusteet. Luontodirektiivissä ei ole erityisiä vuodenaikaan sidottuja rajoitteita poikkeamiselle, joten poikkeaminen näiden lajien suojelusta on siten mahdollista myös keväällä... "Poikkeuslupa suden metsästämiseksi voidaan myöntää erityisenä vahinkoperusteisena poikkeuslupana. Poikkeamisella pyritään esimerkiksi estämään merkittäviä vahinkoja tai turvaamaan ihmisten turvallisuutta... On kuitenkin huomattava, että tämän lisäksi suurpetoja voidaan metsästää myös silloin, kun ne eivät ole aiheuttaneet vahinkoa. Tällaiset kannanhoidollisella perusteella myönnettävät luvat ovat tarpeen kannan säätelemiseksi ja eläinten arkuuden säilyttämiseksi." Koska ministeriö siis voi myöntää ns. poikkeuslupia, on kohtuutonta, että niitä ei muualle kuin poronhoitoalueelle ole viime vuosina myönnetty.

 

Susi ei ole uhanalainen eläin, vaan Venäjältä niitä tulee jatkuvasti maahamme lisää, aivan kuten mm. RKTL on todennut. Näin ollen on kohtuutonta, että poronhoitoalueella susi kuuluu direktiiviin V ja muualla Suomessa IV. Jo pelkästään se, että suden uhanalaisluokitus on poronhoitoalueella eri kuin muualla Suomessa lisää eriarvoisuutta petopolitiikkaan kansalaistemme välillä. Taloudellisin syin (petovahinkokorvaukset) tämä eriarvoinen kohtelu maamme eri kansalaisia kohtaan on kohtuuton. Koska poronhoitoalueella susi kuuluu direktiiviin V niin on kohtuutonta muualla Suomessa pitää sutta direktiivissä IV sillä petovahingot eivät koske vain poronhoitoaluetta eikä poronhoitoalueella elä kuin murto-osa maamme susista. Todellinen susikanta elää muualla kuin poronhoitoalueella ja on mainittavaa, että suurin osa maamme kansalaisista asuu poronhoitoalueen ulkopuolella ja elää jatkuvassa pelossa ylisuuren susikannan takia.

 

Maa- ja metsätalousministeriön viekas linjaus tuli esille v.2012, jolloin itse ministeri antoi mediassa lähetettävässä keskusteluohjelmassa ymmärtää, että mikäli valtiona emme toimi EU suositusten mukaisesti, niin joudumme maksamaan EU:lle sakkoja useita miljoonia euroja (A-studio:talk, 21.05). Tämä oli jälleen kerran vastuuton yritys paeta EU:n selän taakse. Todellisuudessa, vaikka Suomi siirtäisi suden metsästettäväksi riistalajiksi, ja vaikka yhteiskuntana joutuisimmekin maksamaan EU:lle sakkoja useita miljoonia euroa, niin siitä huolimatta se kannattaisi taloudellisesta näkökulmasta ajateltuna. Tällä hetkellä susiensuojelu kokonaisuudessaan maksaa valtiollemme kokonaisuudessaan yli toistakymmentä miljoonaa euroa (mm. petokorvaukset, susitutkimukset, koulukyyditykset petoalueilla jne.) joten pienempi summa on maksaa sakkoja kuin susiensuojeluun liittyviä huimia summia. Valtiomme säästäisi n. 10 miljoonaa euroa jos samalla lopettaisimme koko susitutkimuksen maassamme (joka ei ole vuosien aikana tuottanut mitään näkyviä tuloksia) sillä jos sutta ei enää suojeltaisi maassamme olisi tutkimus täysin tarpeeton. Lisäksi susien aiheuttamat petovahinkokorvaukset loppuisivat (kun ei ole susia ei niiden tekemistä haitoista valtiomme joutuisi myöskään mitään maksamaan). Rahoille olisi varmasti järkevämpääkin käyttöä yhteiskunnassamme kuin jonkin villipedon suojelu kansalaisten kärsimysten kustannuksella. Näin ollen valtiollemme olisi eduksi saada susi koko maassamme metsästettäväksi riistalajiksi - säästäisimme suuren summan rahaa. Suomi voisi valtiona toimia kuten tällä hetkellä mm. USA sekä Espanja jotka juuri nyt (v.2012) purkavat suden suojelua. Suomi voisi ottaa mallia niistä maista, jotka ovat ymmärtäneet sudensuojelun mielettömyyden eikä toimia vastuuttomasti susia suojelevien luonnonsuojelujärjestöjen juoksupoikana.

 

Järjetön susiensuojelu on trendi, jonka avulla rahastetaan herkkäuskoisia luonnonsuojelun nimissä. Lisäksi vallalla oleva suurpetopolitiikkaa nielee vuosittain valtavat määrät suomalaisten veronmaksajien rahoja. Suurpetojen suojelun tuloksena on syntynyt yrittäjyyttä koska maastamme pyritään vastuuttomasti tekemään susien, ilvesten, karhujen ja ahmojen valtakunta, jonne rikkaat turistit voisivat tulla kauempaakin ihailemaan näitä villipetoja. Mitä sitten vaikka se on järjenvastaista, mitä sitten vaikka se luo  todellisen uhkakuvan susialueilla eläville ihmisille ja heidän elinkeinoilleen ja nielee vuosittain valtavia määriä suomalaisten veronmaksajien rahoja - pääasia, että susia suojelevat luonnonsuojelujärjestöt rikastuvat.

 

 

Suurpedot ja Luonto ry
Puheenjohtaja Marko Lind

http://suurpedotjaluontory.nettisivu.org  

 
Ps. Liity facebookryhmäämme keskustelemaan susipolitiikasta:
(mukana ryhmässä niin susiensuojelijoita kuin myös toisella tavalla ajattelevia)
http://www.facebook.com/groups/250390551731362/

- ryhmän nimi: Sus Senttäs

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Kaisa Jalis

Haluan todellakin, että kaikkia eläimiä maapallolla suojellaan ihmisiltä.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Minä toivon aivan erityisesti, että susia suojellaan Marko Lindiltä.

Marko Lind

Minä taas toivon, että susia suojellaan tahoilta jotka pyrkivät rahastamaan niillä. Susi on arvokas eläin ja kuuluu luontoon; on väärin rahastaa sillä herkkäuskoisia ymmärtämättömiä, kuten esimerkiksi sinua Juha joka selvästikkin olet niellyt susiin liittyvän valheellisen propagandan. Äläkä vaan väitä, että et olisi suorasti tai epäsuorasti laittanut yhtään rahaa sudensuojeluun (vink).

Marko Lind

Perustuuko näkemyksesi ihmisvihaan ja jos mielestäsi ei, niin mihin sitten?

Jukka Kaulanen

Paitsi tietysti citykanit pitikin tappaa ja Herttoniemen siirtolapuutarhan ketut pitää tappaa, koka voiva puraista stadin ihmistä. Kauheeta!

Muualla Suomessa karhut ja sudet saavat riehua pihapiireissä ja syödä lemmikit narun päästä.

Pekka Manner

Ei tarvitse olla mikään ammattipsykiatri kun tajuaa ettei kirjoittajalla ole kaikki "intiaanit kanootissa".

Mieletön viha eläimiä kohtaan!

Ruotsissa on jo tajuttu että fotosafarit tuovat enemmän rahaa kuin porotalous jne.....

Marko Lind

Voisitko perustella, että missä kohdin tuossa kirjoituksessa tulisi esille viha eläimiä kohtaan? Siinähän käsitellään kriittisesti tahoja jotka pyrkivät hyötymään taloudellisesti luonnonsuojelusta, eikö olisi saanut kritisoida?

Vastalahjaksi minä voisin todeta, että onpa sinulla valtava viha porotaloutta kohtaan kun toit sen esille kirjoituksessasi. Saanko kysyä (ja kysynkin); miksi vihaat porotaloutta noin kovasti?

Jaakko-Matti Kaakinen

Minä voin vastata porotaloutta koskevaan kysymykseesi kysymyksillä.

Minkä takia vapaana metsässä liikkuva ja itsekseen selviävä elukka voi olla jonkun omistuksessa ja minkä takia "omistajalle" pitää maksaa korvaus julkisista varoista jos elukka joutuu pedon vatsaan? Minkä takia "omistajalle" pitää maksaa korvaus jos poro jää auton alle? Saanko minä korvauksen jos koirani jää auton alle? Miksi esimerkiksi lehmiä ei saa laiduntaa lupia kyselemättä kenen tahansa mailla?

Jos suurpetojen määrä on poronhoitoalueella ongelma, niin voiko se johtua porojen liiallisesta määrästä? Mitä enemmän poroja, sitä enemmän ruokaa.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Irtisanoudun 99 prosenttisesti Lindin mielipiteistä erästelijänä, ettei meitä normaali metsästyksen harrastajia leimattaisi hänen kaltaiseksi. Mitä tuohon kirjaan (suden kahdet kasvot) tulee, niin täällähän tuon sisällön on saanut lukea ilmaiseksi.

Marko Lind. Olet nähnyt valtavasti vaivaa ja tehnyt tuhansia tunteja töitä asiasi puolesta, mutta minusta ne valuvat "hukkaan" tuon vihasi myötä.

Marko Lind

Olet saanut lukea ilmaiseksi vain osan; hyvin pienen osan (vink).

Kertoisitko, että miten kyseisestä artikkelista paistaa mielestäsi viha läpi? Voisitko perustella?

Petteri Forsten

tl:dr (vink)

Caps Lock is not the cruise control for cool (vink)

Elohiireen on lääkitys (v-v-vvvink)

Käyttäjän JormaHrknen1 kuva
Jorma Härkönen

Oikea susi kuuluu erämaihin ei taajamiin. Taajamissa ja taajamien läheisyydessä liikkuvat sudet aiheuttavat vahinkoja, pelkoa ihmisille, tappavat kotieläimiä jne..... Tällaiset yksilöt poistettava. Päätäntävalta susikannasta oltava paikallisilla tahoilla, kunnat ja rhy:t. Tähän malliin palataan tällä menolla. Paikallisten on otettava ohjat omiin käsiin..

Toimituksen poiminnat